Anniina Lappiin muuttaminen
Kuvaaja: Maija-Liisa Juntti

Anniina, Sodankylä

Kun Sodankylän Kevitsan kaivoksen ympäristöinsinööri Anniina Salonen lähtee miehensä kanssa ulos syömään, hän pakkaa reppuun hernekeittopurkin ja retkikeittimen. Pöytävaraus on tehty läheisen tunturin laelle, jonne siirrytään vuodenajasta riippuen liukulumikengillä, läskipyörällä tai patikoiden.

– Parasta on, että luontoon voi lähteä arkenakin, kun retkeilypaikat ovat niin lähellä, Anniina sanoo.

26-vuotiaan Anniinan perässä Sodankylään muutti myös puoliso Arttu, jonka työnantaja on Puolustusvoimat. Pariskunta asuu Jääkäriprikaatin varuskunta-alueella uudessa rivitalossa. Kuopiosta Lappiin muutto oli villi kortti, joka oli pakko katsoa. Alle kymmenentuhannen asukkaan Sodankylä vaikutti aluksi pieneltä paikalta.  Moni ihmetteli, miksi nuoripari haluaa lähteä pohjoiseen, kun siellä ei ole mitään ja on kaamos ja pimeää.

Valoisampaahan Lapissa on, kun täällä on lunta. Olen myös huomannut, että täältähän löytyy oikeastaan kaikki, mitä tarvitsen.

Joskus asuinpaikan sijainti harmittaa, kun lähin lentokenttä on Rovaniemellä, eivätkä raiteetkaan ylety Sodankylään asti. Lappiin muuton jälkeen suhtautuminen välimatkoihin on tosin muuttunut ja kilometrit ovat kummasti kutistuneet. Sodankylässä palvelut ovat lähellä ja Anniinan henkireikä, Lapin luonto vielä lähempänä.

Anniina ja koira lappiin muuttaminen
Kuvaaja: Maija-Liisa Juntti

Lomat ja viikonloput kuluvat kairassa kulkiessa. Tärkeintä Anniinan mielestä ovat kuitenkin arkiset hetket luonnossa Ukko-koiran kanssa. Lähialueen retkeilymaastoista Anniinan suosikki on Lokan seutu, jossa on tunturit, tekoallas ja vanhaa metsää. Retkille lähdetään vuodenajasta riippumatta. Ensi syksynä metsästyskortin suorittanut Anniina pääsee Artun ja Ukon kanssa lintujahtiin.

Anniinalle Lapin luonto on rauhoittumisen paikka ja hyvää vastapainoa toimistotyölle Kevitsalla. Työssä viihtyvyyteen vaikuttaa, että monet työkaverit ovat samanikäisiä. Kunnan jälkeen Sodankylän toiseksi suurin työllistäjä Kevitsan kaivos on tuonut paikkakunnalle työikäisiä ja nuoria perheitä. Pohjoisen kaveripiiri on muodostunut huomaamatta.

– Olen saanut paikallisia ystäviä työn kautta. Lapissa ihmiset ottavat sinut tosi helposti kaveriksi.

Anniinasta on neljän Lapin vuoden aikana kehkeytynyt tottunut luonnossa liikkuja ja retkiruoka -hifistelijä. Jos mukana kulki aiemmin veteen sekoitettava pastapussi, nyt repusta löytyy jo pieni retkivispilä suklaamoussen tekoon. Tunturi-illallisella jälkiruoaksi tarjoillaankin usein retkipannulla paistettuja lettuja suklaatäytteellä. Huippuravintolasta avautuva maisema on parhaimmillaan sydäntalvella.

– Kun tunturissa on kova pakkanen, horisontista nouseva aurinko paistaa muutaman hetken ja on ihan hiirenhiljaista, se on minun lempimaisemani Lapissa.

Anniina, ympäristöinsinööri, Kevitsa, Sodankylä