Tatu lapissa asuminen
Kuvaaja: Terhi Tuovinen

Tatu, Rovaniemi

Pakenin Rovaniemeltä syksyllä 1995.

Mukanani oli yksi matkalaukku ja harmonikka, vaikka olin silloin vakaasti päättänyt lopettaa soittamisen ja hankkia elantoni jotenkin muuten. Suunnaksi otin Islannin, missä olin aiemmin kulkenut konserttimatkoilla ja tutustunut ihmisiin. Tiesin, että he auttavat minua.

Islannissa alkuun päästyäni, löysin itseni kuitenkin soittamasta maan parhaimpien muusikoiden kanssa ja vuonna 1999 nousin ensimmäisen kerran Islannin kansallisteatterin näyttämölle. Muusikkoystäväni sytyttivät kipinän musiikkiin aivan uudella tavalla, joten päätin hakea opiskelemaan musiikkikorkeakouluun Hannoveriin. Taas pakkasin laukkuni ja soittimeni ja suuntasin tällä kertaa Saksaan opintojen perässä. En kuitenkaan ikinä kotiutunut ja podin siinä vaiheessa koti-ikävää, en tosin Suomeen, vaan Islantiin. Niinpä keräsin jälleen kamani ja joulukuussa 2001 olin takaisin Islannissa.

Islannilla meni lujaa ja me muusikot saimme oman osuutemme työn ja menestyksen muodossa. Konsertteja ja keikkoja riitti ja sen lisäksi opetin harmonikansoittoa kolmessa musiikkikoulussa. Mutta kun kymmenen vuotta tuli täyteen ulkomailla, aloin miettiä tulevaisuutta. Päätökset omaan elämään liittyen alkoivat tuntua suuremmilta ja vakavammilta. Suomessa käydessäni tunsin kuinka juuret ovat syvällä tässä maassa. Rovaniemi ei näyttänyt enää niin harmaalta ja tylsältä, vaan elävältä ja kansainväliseltä. Eikä lappilaistenkaan suora ja äkkiväärä tapa kommunikoida enää pahemmin haitannut. Huomasin lähteneeni alunperin pakoon omia ajatuksiani.

Islanti auttoi minua näkemään asiat positiivisemmin ja energisemmin. Ja vaikka tuntui hyvältä tehdä töitä ystävien ja ammattilaisten kanssa Islannissa, niin silti minussa alkoi kyteä ajatus jättää se kaikki ja muuttaa takaisin kotimaahan. Niinpä keväällä 2008 ajoin autoni Tornion tullin kautta Rovaniemelle.

Sinä kesänä sain istua saunassa ilman ajatusta siitä, että muutaman päivän päästä lähtisi lento toiseen maahan. Maahan, jota joskus kutsuin kodikseni. Kävelin paljon metsässä ja kuuntelin tuulta. Sama tuuli joka viilentää Islantia, kuulostaa aivan erilaiselta Lapin metsissä, puiden oksien läpi puhaltaessa. Olin takaisin kotona.

Islannin talous romahti syksyllä 2008. Toisinaan mietin miten minun olisi käynyt, jos olisin päättänyt toisin.

Tatu, Rovaniemi