Sport Resort Ylläksen hiihtokoulun vastaava Jere Löytökorpi

Harrastuksesta tuli työ ja Ylläksestä koti

Sport Resort Ylläksen hiihtokoulun vastaava Jere Löytökorpi vaihtoi kausityöt Lapissa ympärivuotiseen asumiseen tunturin juurella, kun ees taas muuttaminen sesonkien välillä kävi raskaaksi.

— En mä täältä pois lähde. En näe mitään syytä miksi lähtisin, Jere Löytökorpi naurahtaa Sport Resort Ylläksen toimistolla.

Löytökorven äänessä on huumorin lisäksi varmuutta. Toista kautta niin sanotun Iso-Ylläksen puolella hiihtokoulun vastaavana työskentelevä Löytökorpi ei muuttanut pohjoiseen kertarysäyksellä vaan elämä siirtyi Satakunnasta pikkuhiljaa Kolariin. Pysyvä muutto tapahtui kaksi vuotta sitten.

— Tulin Varalan urheiluopistolta tänne työharjoitteluun hiihtokoululle kahdeksi kuukaudeksi. Seuraavina talvina olinkin jo kolme kuukautta, sitten kahtena talvena kuusi kuukautta ennen kuin päätimme muuttaa tänne pysyvästi avopuolison kanssa.

Nyt on menossa neljäs talvi ympärivuotisena kolarilaisena, ja hiihtokoulussa titteli on muuttunut työharjoittelijasta kausiopettajan kautta hiihtokoulun vastaavaksi. Lapsuuden harrastuksesta onkin tullut työn, ja perheen hiihtolomakohteesta oma koti.

— Ihmiset ovat olleet yksi isoimmista asioista, jotka saivat tänne palaamaan ja lopulta jäämään. Täällä oli alusta alkaen sellainen tunne, että tuli jollakin tavalla kotiin eikä ollut mitään nokittelua, kun tuli uutena taloon.

Monta kesää ehti kuitenkin mennä Porissa liikunnanohjaajana, ennen kuin päätös kokeilusta asua Ylläsjärven kylällä ympäri vuoden kypsyi. Sillä tiellä Löytökorpi on edelleen.

— Se jatkuva reissaaminen ja muuttaminen on raskasta. Kuusi kuukautta jossain, kamat kasaan, viikko lomaa ja seuraavaan paikkaan, Löytökorpi kertaa.

Sport Resort Ylläksen hiihtokoulun vastaava Jere Löytökorpi

Jatkuvuuden tunteen puutteen lisäksi kausityöntekijänä talvet helposti vain humahtavat ohi.

— Yhtäkkiä huomasi olevankin kevät, kun koko talven meni aamulla töihin ja illalla palasi mökille. Nyt osaa nauttia talvisinkin rinteen ulkopuolella olemisesta. Pyöräillä voi vuoden ympäri, Kolarista löytyy jäähalli niin pääsee pelaamaan kiekkoa ja tuli moottorikelkkakin hommattua!

Nyt Löytökorpi kuitenkin pääsee nauttimaan myös kesistä Lapissa. Muutamassa vuodessa tutuksi ovat tulleet alueen joet kuin Pallas-Yllästunturin kansallispuistonkin tarjoamat mahdollisuudet. Vaikka oma asuinpaikka ei olekaan enää riippuvainen laskettelukauden pituudesta, elämän rytmi on kiinni pitkälti hiihtokeskuksen arjessa.

— Kauden jälkeen pari viikkoa henkäistään aika syvään, kootaan ajatuksia ja samoillaan ympäri metsiä. Siinä on tyhjä olo, kun kaikki hässäkkä poistuu päivärytmistä eikä kello 9.45 olekaan ihmisiä hiihtokoulun luukulla eikä 20 opettajaa häsläämässä ympärillä ja kysymässä missä niiden pitäisi olla. Tulee tyhjiö.

Hiihdonopettajana harrastuksesta tuli työ

Hiihdonopetustoiminta on ammattimaistunut kovaa Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kansainvälisen matkailun kasvaessa myös opettajien toimenkuva on muuttunut. Enää kyse ei olekaan pelkästä laskettelutaitojen opettamisesta vaan mukana on myös ohjelmapalvelutoimintaa. Esimerkiksi Ylläksellä mukana on niin fatbike-reissuja kuin merkittyjen rinteiden ulkopuolella tehtäviä vapaalaskuretkijäkin.

— Esimerkiksi tammikuussa meillä on paljon brittiperheitä, joiden kanssa kyse on paljon elämysten antamisesta ja luonnossa olemisesta eikä vain opettamisesta. Kaikkiaan työ on palkitsevaa ja haastavaa, mutta myös raskasta henkisesti. Kättelyiden aikana on muutama minuutti aikaa haastatella asiakasta, jonka perusteella pitää tietää mihin homma lähtee etenemään.

Vaikka iso osa työpäivistä meneekin nyt toimiston puolella, voi silti Löytökorven kohdalla sanoa harrastuksesta tulleen työ. Moni on varmasti kuullut varoituksia, kuinka silloin oma intohimo harrastustaan kohtaan katoaa, kun sitä pitää tehdä joka päivä.

— Itselle on käynyt juuri toisin päin, ja laskemisesta nauttii nyt vielä enemmän. Nyt saa ruoskia itseään paremmaksi laskijaksi, kun koulutusten myötä on tullut paljon mukaan teknisiä asioita. Koko ajan tulee uusia juttuja ja opeteltavaa.

Mikä laskemisessa jaksaa innostaa vuosien jälkeenkin?

— Vapaus, ehdottomasti. Kun lyö monot jalkaan niin kaikki on auki ja voi tehdä juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Siitä tulee se suurin nautinto. Ja vauhti totta kai.

Raumalaislähtöinen Löytökorpi suosittelee avoimesti hiihdonopettajaksi kouluttautumista ja Lapin kokeilemista, jos asia lainkaan kiinnostaa.

— Lähtee Lappiin rohkeasti vaikka viikoksi kokeilemaan niitä hommia. Se avaa aina ovia. Kun olet hyvä tyyppi ja suoritat hommasi hyvin niin pääset tosi pitkälle.

Voi myös olla, että antaessaan tunturielämälle pikkusormen, voi mukana mennä koko käsi.

— En olisi ikinä kuvitellut seitsemän kautta sitten harjoitteluun tullessa, että täällä asuisi kokoaikaisesti ja työskentelisi hiihtokoulun vastaavana.