Lapsuus Lapissa on turvallinen ja luonto on lähellä
Kuvaaja: Antti Pietikäinen | Lapin materiaalipankki

Lapsuus Lapissa - Tunturipuroja vai kaupungin kuhinaa?

Millaista on lapsuus Lapissa? Millaisen asuinympäristön Suomen pohjoisin maakunta tarjoaa pienimmilleen? Kolme lappilaista perhettä kertoo miksi heidän pikkuistensa on hyvä ponnistaa elämään juuri Lapin routaisesta maasta.

Ainutlaatuisuutensa vuoksi Lappi herättää ihmisissä paljon erilaisia mielikuvia. Lappi on laskettelukeskusten vilkkauta, yötöntä yötä, revontulia ja nokipannukahveja. Mutta millaista on paikallisten lapsiperheiden arki, se eletty elämä? Millaiset lähtökohdat perheen pienimmät saavat viettäessään lapsuutensa pohjoisimmassa Suomessa, tavanomaisen yläpuolella? Kysyimme kolmelta perheeltä millaista on lapsiperheen elämä Lapissa.

Lapsuus Enontekiöillä luo läheistä luontosuhdetta
Kuvaaja: Hellin Pietikäinen

Elämä Lapissa on rauhallista ja arvokasta

Perhe: Hellin Pietikäinen, Jani Ahonen ja Veikko-poika
Paikka: Nunnanen, Enontekiö

Elämä Nunnasessa, Enontekiöllä on rauhallista ja turvallista. Luonto avautuu etuoveltamme, jossa lapsellamme on turvallista liikkua ja leikkiä. Täällä voimme päivittäin nähdä erilaisia eläimiä ja lintuja, ja rakastammekin seurailla lintulaudan elämää. Mielestämme on arvokasta, että poikamme voi telmiä ulkona, kaivaa matoja sekä kerätä sieniä ja marjoja suoraan mättäältä. Haluamme opettaa hänelle luontoarvoja, ympäristön kunnioitusta sekä tapoja toimia luonnossa.

Elokuvien katselu ja lukeminen ovat suuressa osassa arkeamme, kun pitkänä ja pimeänä talvena on aikaa tutustua elokuviin ja kirjallisuuteen. Lisäksi perheemme luonnollisesti harrastaa metsästystä, koska asumme parhaiden metsästysmaiden ympäröimänä. Nautimme täällä hiljaisista illoista, mutta rakastamme myös hetkiä ystäviemme kanssa. Kokemamme mukaan elämä pohjoisessa on rauhallisempaa, mielekkäämpää ja arvokkaampaa.

Pohjois-Lapissa on asuttava omassa talossa, sillä täältä ei juuri vuokra-asuntoja löydy. Lisäksi palvelut ovat kaukana eikä maitopurkkia viitsi päivittäin hakea 90 kilometrin päästä. Mutta kaikkeen tottuu. Oma talomme on meille sydämemme koti ja ruokaostoksetkin ovat vain järjestelykysymys.

Minulle on tärkeää, että lapsemme ymmärtää luonnon kiertokulun. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja kierrättämistä on pakko harrastaa, kun kauppoja ei ole. Lisäksi ruokaa löytää luonnosta ja sitä olisi hyvä kasvattaa myös itse. Uskon, että poikamme oppii täällä itsenäisyyteen ja kantamaan vastuuta, koska teemme täällä paljon asioita itseksemme. Kuitenkin samalla naapureiden apuun voi aina luottaa ja tarvittaessa palveluntarjoajatkin ovat valmiita joustamaan. Tämän arvon haluamme myös poikamme oppivan, toisia on autettava aina.

– Hellin Pietikäinen

Kemijärven kaunis luonto tarjoaa perheille mukavia aktiviteetteja
Kuvaaja: Miia Loikkanen

Rentoa puuhastelua mukavassa seurassa

Perhe: Miia Loikkanen, Jarno Alaluusua, lapset Saara ja Sami
Paikka: Luusua, Kemijärvi

Muutimme Oulun seudulta Kiimingistä Kemijärvelle, koska elämä Oulussa tuntui hektiseltä ja ihmiset kovin etäisiltä. Ajatus muutosta sai alkunsa syksyllä 2017 ajaessamme Luusuasta kotiin Kiiminkiin ja pohdimme miltä tuntuisi jos muutettaisiinkin Luusuaan. Myimme ensin talomme, jonka jälkeen irtisanouduimme työpaikoiltamme. Joulukuussa jo muutimme väliaikaiseen vuokra-asuntoon Kemijärven keskustaan ja työllistyimmekin saman tien. Minä sain vaihtaa alaa, mikä oli minulle enemmän kuin tervetullutta.

Meidän perheellemme Lappi näyttäytyy asuinpaikkana turvallisena, kauniina ja ystävällisenä. Täällä saimme koko perhe heti ystäviä ja tuntuukin, että elämämme on nykyään sosiaalisempaa ja rennompaa kuin ennen. Luusuassa on talkoohenkeä ja olemme yhdessä talkoilleet kylätalolla ja jääkiekkokaukalolla rennosti puuhastellen mukavien ihmisten kanssa. Lasten elämä täällä on turvallista, kun on tuttuja ja läheisiä ihmisiä ympärillä. Apu on aina lähellä.

Nykyään vapaa-aikamme kuluu yhdessä touhuten, luonnossa liikkuen ja leikkien sekä puu- ja pihatöissä. Kemijärvi on turvallinen kaupunki, jossa luonto on kaunis ja lähellä, jonne on helppo päästä. Toivon, että Lapissa eletty lapsuus antaisi lapsilleni taidon kunnioittaa luontoa sekä antaisi heille luottavaisuutta ympäristöön. Lisäksi toivon heille vahvaa ja lujaa luonnetta elämään.

Me olemme onnellisia Lapissa.

– Miia Loikkanen

Rovaniemi tarjoaa perheille kaupunkielämää sekä luontoa
Kuvaaja: Henna Rinta-Säntti

Luonto ja kaupunki samassa paketissa

Perhe: Elina ja Sami Körkkö, lapset Tuukka ja Tyyne
Paikka: Rovaniemi

Muutimme pohjoisesta Helsinkiin vuonna 2013. Viihdyimme pääkaupunkiseudulla, mutta poikamme syntymän jälkeen halusimme palata takaisin Lappiin. Asuessamme aivan keskustan kupeessa kaupungin vilkkaus, palvelut ja erilaiset tapahtumat ovat aina läsnä, vaikka tämä on kaupunkina rauhallisempi kuin Helsinki. Rovaniemi tarjoaakin paljon virikkeitä, mutta myös mahdollisuudet rauhoittumiseen.

Rovaniemeltä löytyy harrastusmahdollisuuksia kaikkina vuodenaikoina. Me vietämme vapaa-aikaamme pelikentillä pallopelejä pelaten, koska esikoisemme pitää jalkapallosta. Lisäksi Rovaniemellä on myös hyvät leikkipuistot, joissa vietämme paljon aikaa ulkoilessamme. Täällä voimme kapunkielämän lisäksi helposti liikkua luonnossa ja käydä esimerkiksi marjastamassa. Perheemme retkeilee paljon ja lähistöllä on paljon hyviä laavupaikkoja, joissa käymme paistamassa makkaraa.

Täällä on helppo liikkua paikasta toiseen eikä matkoihin kulu paljoa aikaa. Me pyöräilemme paljon laatikkopyörällä eikä Rovaniemellä edes välttämättä tarvitse autoa, koska palvelut sijaitsevat lähellä toisiaan. Mikäli tykkää matkustella, Rovaniemeltä kulkee hyvät juna- ja lentoyhteydet. Helsinkiin pääsee lentäen reilussa tunnissa ja sieltä jatkoyhteyksillä minne tahansa. Monesti ajatellaan, että Lappi ja Rovaniemi ovat siellä jossain kaukana, mutta ei se Rovaniemi niin kaukana ole. Täältä pääsee matkustamaan yhtä helposti kuin mistä tahansa muualtakin.

Arvostamme Lapissa sitä, että täällä lapsemme voivat viettää turvallisen lapsuuden. Toivomme, että he saisivat lapsuudestaan hyvät eväät elämään ja tasapainoiseen arkeen.

– Elina ja Sami Körkkö