Tet-harjoittelija Mea Lampinen
Kuvaaja: Iiro Kerkelä
Mea Lampinen
Mea Lampinen
Kirjoittaja on yhdeksäsluokkalainen rovaniemeläinen, joka teki tet-harjoittelunsa House of Laplandilla.

Elämää Lapissa -blogi: Kotiin on aina ihana palata

Olen asunut Rovaniemellä koko elämäni. Luonto on aina lähellä, joten sanoisin että täällä on hyvä olla.

Käyn Korkalovaaran peruskoulun yhdeksättä luokkaa, torstai-iltapäivisin vietän aikaani Rovaniemen Kuvataidekoululla valokuvauksen parissa. Talvisin laskettelen ja vapaa-aikaa tulee vietettyä myös kavereiden kanssa. Uskon, että monet ikäiseni muualla asuvat nuoret ajattelevat lappilaisten elävän ilman sivistystä, porojen ja joulupukin parissa. Vaikka sekin saattaa jollain osin olla totta, Rovaniemi on täynnä kulttuuria ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia.

Kuvataidekoulua olen käynyt jo melkein yhdeksän vuotta. Olen valokuvauksen työpajassa, vaihdoin sinne mediapuolelta tänä syksynä. Kuvataidekoulusta löytyy kaikki tarvittavat laitteet ja tietokoneet kuvankäsittelyä varten, myös maalaukseen, keramiikkaan ja grafiikkaan löytyy kaikenlaiset vekottimet. Joten vaikket omistaisi omia välineitä, pääset silti osallistumaan yhtä paljon kuin muut kuvislaiset.

Ennen tätä syksyä olin harrastanut teatteria melkein viisi vuotta. Tänä vuonna harrastusten aikataulut menivät päällekkäin ja toinen oli valittava. Young Art -teatterikoulussa teimme erilaisia näytelmiä ja improvisaatioharjoitteita. Vaikka olenkin jotenkuten lavakammoinen, teatterin lavalla tuntui kuin ketään muuta ei olisi paikalla. On hyvä, että nuorille on paikka missä ilmaista itseään teatterin keinoin. Vaikka nykyisin olen keskittynyt taideharrastuksiin, vuosien varrella on tullut harrastettua myös jalkapalloa ja tanssia. Pikkutyttönä tykkäsin myös luistella laskettelun lisäksi. Harrastuksia Rovaniemi tarjoaa riittävästi, erikoisimpia ovat varmaan mäkihyppy, golf ja miekkailu.

Rakastan kotikaupunkiani ja Lappia, olen ylpeä siitä missä asun. Puhdas luonto ja rikkaat vuodenajat ovat aiheita joista ylpeillä. Käydään aika useasti erilaisilla retkillä luokan ja koulun kanssa, ja jotenkin on oppinut arvostamaan luontoa uudella tavalla. Ei kaikilla ole metsä ihan koulun tai kodin vieressä. Kävin syyskuussa Leirikarissa luokkani kanssa, olimme paljon ulkona ja illalla paistoimme makkaraa nuotion äärellä. Käymme usein Leirikarin leirikeskuksella yöpymässä tukareiden kanssa. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on monta yösijaa ja pihalla on myös sauna, sekä jalkapallokenttä. Syysruska oli kauneimmillaan silloin, kävimme leirialueen ympäristössä kävelemässä ja näimme kauniit maisemat. Niin upeita värejä ei puhelimen kameralla saanut kuvattua.

Keskikesällä, kun aurinko ei laske yölläkään, nukun ystävieni kanssa kotini takaterassilla. Se on ihan parasta, kuunnella luonnon ääniä yöllä ja kikatella tyttöjen kanssa ilman vanhempien moitintaa.

Kesällä tulee pyöräiltyä ympäri kaupunkia, mennään monesti Ounaspaviljongille istuskelemaan ja ihailemaan ilta-aurinkoa. Angry Birds -puistossa kiikumme hämähäkkikeinussa ja useasti istumme kesäteatterin portaille levähtämään ennen pyöräretken jatkamista. Siitä jatkamme Koskenrantaa pitkin Arktikumin puistoon.

Viime kesän talviturkin heitin rippikoulussa Norvajärvellä. Nopeasti tehty päätös oli juosta viileään veteen vaatteet päällä, niin sitten teimme. Sen jälkeen oli ihanaa mennä lämpimään saunaan ja nauttia liplattavasta vedestä laiturilla. Meillä lappilaisilla on erikoinen varaus osata heittäytyä asioihin mukaan. Kaikilla pitäisi olla enemmän rohkeutta kokeilla asioita, eikä pitäisi ajatella mitä muut miettivät.

Vaikka perheen kanssa useasti vieraillaan muualla Suomessa, Lapissa on kuitenkin paras olla.