Lapissa avautuu todellinen maastopyöräilijän aarreaitta, jossa ajettavaa riittää sekä koneelle harrastajalle että vasta-alkajalle.
Maastopyöräilyn suosio on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana huimasti. Myös reittitarjonta on lisääntynyt ja merkittävänä päänavauksena osa kansallispuistoista on sallinut maastopyöräilyn merkityillä reiteillä pari vuotta sitten.
Kokosimme yhteen asiantuntijoiden vinkit muutamista tärpeistä maastopyöräilyyn Lapissa. Maastopyöräilyreittejä löytyy Lapista jo jokaisen kunnan alueelta, joten ei kannata huolestua, jos omaa kuntaa ei listasta löydykään.
Merkityillä reiteillä ajamisen lisäksi löytöretkeily on olennainen osa lajia. Etsi siis kartasta potentiaalisen näköisiä katkoviivoja tai suuntaa tutun marjametsän kävelypolulle – maastopyörän selässä voi tylsäkin talousmetsä muuntua upeaksi harrastusmiljööksi.
1. Ounasvaaran polut, Rovaniemi
Liki kivenheiton päässä Rovaniemen keskustasta aukeaa Ounasvaaran kattava polkuverkosto, jota Roll Outdoorsin yrittäjä Johannes Perkkiö kutsuu seikkailumaaksi keskellä sivistystä. ”Oukku” tarjoaa monipuolisia polkuvaihtoehtoja aloittelijasta vaativaan harrastajaan useiden kymmeniä kilometrien verran.
– Helppoja latupohjia, vaativia kallioita ja alamäkipätkiä endurokuskille – todellinen vaihtoehtojen luvattu maa siis.
Oukulla pärjää tavallisella maastopyörällä, mutta kosteikoissa ja kivikoissa läskipyörä on hyvä vaihtoehto leveiden renkaidensa ansiosta.
Perkkiö neuvoo suuntaamaan Oukulle seikkailumielellä. Merkittyjä virallisia reittejä ei ole, mutta runsas polkuverkosto tarjoaa ajettavaa ja laskettavaa pitkäksi aikaa.
2. Kulmakurun reitti, Saariselkä
Urho Kekkosen kansallispuiston ja Saariselän tuntureiden kainalossa odottaa eräänlainen maastopyöräilijän mekka. Alueen lukuisista maastopyöräreiteistä Johannes Perkkiö nostaa esiin Kulmakurun lenkin, jonka alku- ja lähtöpisteenä voi pitää Saariselkää, Laanilaa tai Kiilopäätä.
– Kiilopäältä pituutta lenkille tulee noin 40 kilometriä ja matkaan voi varata koko päivän. Reitti ei ole aivan aloittelevalle pyöräilijälle soveltuva, mutta sen ajamisen voi asettaa itselle tavoitteeksi.
Itse Kulmakuru on Perkkiön mukaan upea nähtävyys ja yksi reitin kohokohdista jylhine, jopa mystisine kalliomuodostelmineen.
– Kurua seuraa ihana nousu ja vielä ihanampi lasku Tolosjoelle, jonka ylityksessä pääsee kastelemaan jalat todella raikkaassa vedessä. Luonnehtisin reittiä monipuoliseksi ja vaativuudeltaan keskivaikeaksi.
3. Kaunisharjun kierros, Salla
Mikäli liikut Itä-Lapissa ja maastopyöräilyn kokeileminen kiinnostaa, voi tutustumisen lajiin aloittaa vaikkapa Kaunisharjun kierrokselta Sallatunturin kupeesta.
– Se on meidän suosituin reittimme, joka soveltuu erinomaisesti myös aloittelijoille. Noin 10 kilometrin matka kuljetaan pääosin helppoja latupohjia pitkin, mutta myös hitaampaa kivikko-osuutta ja vauhdikkaita pätkiä sopii mukaan, sanoo Sallan hiihtokeskuksen toimitusjohtaja Kari Koskimaa.
Kierrokselle osuvat Tunturilammen rannalla ja Kaunisharjulla olevat tulistelupaikat. Jos reisissä on lenkin jälkeen vielä virtaa – tai sähkömoottori avittaa – neuvoo Koskimaa ajamaan lopuksi Sallatunturin päälle hiihtokeskuksen huoltotietä pitkin.
– Sieltä avautuvat komeat näkymät muun muassa Venäjän puolelle, missä vanhan Sallan suuret tunturit erottuvat.
4. Ruuhitunturin reitti, Salla
Ruuhitunturin reitti tarjoaa maastopyöräilyelämyksiä astetta vaativamman harrastajan makuun. Kyseessä on Sallatunturin eteläpuolelle sijoittuva 18 kilometrin mittainen kierros, johon mahtuu teknisempää ylämäkeä, vauhdikasta latupohjaa alamäkeen sekä kosteikkoja.
Hiihtokeskuksesta alkavan ja Poropuiston läpi kulkevan reitin voi ajaa läpi tavallisella maastopyörällä, mutta pehmeiden osuuksien takia Koskimaa suosittelee lenkille läskipyörää tai vähintään plussakoon renkailla varustettua pyörää.
– Ruuhitunturin kupeessa ajetaan upeiden maisemien ympäröimänä ja pienellä poikkeamalla pääsee tunturin huipulle vielä komeampien näköalojen äärelle, Koskimaa vinkkaa.
Päivätupa tunturin länsipuolella on mainio taukopaikka eväiden syöntiin ja reisien lepuuttamiseen.
5. Pahakurun lenkki, Enontekiö
Tunturi-Lapin maastopyöräreitit läpikotaisin tunteva Timo Veijalainen suosittelee yhtenä alueen helmistä tutustumista Pahakurun lenkkiin, jonka lähtöpaikka on Enontekiön Ketomellassa.
23 kilometrin mittainen lenkki soveltuu monen tasoiselle harrastajalle. Reitti nousee tunturiylänköön heti Hietajärven kauniin hiekkarannan jälkeen. Mönkijäuraa kulkeva nousu ei ole teknisesti vaativa, mutta terävä nousu kysyy voimia.
Ylämäki palkitsee viimeistään Pippokerolla, jonka huipulta levittyvät jylhät tunturimaisemat pohjoiseen ja etelään. Ylängöllä reitti yhdistyy Hetta-Pallas vaellusreittiin.
– Suosittelen ajamaan reitin vastapäivään, jolloin pääse parhaiten nauttimaan rullaavista laskuista Pahakurua kohti. Pahakurussa on komealla paikalla autiotupa, jossa on hyvä pitää taukoa tai vaikka yöpyä, Veijalainen neuvoo.
6. Kukastunturin lenkki, Äkäslompolo
Ylläksen seudun suositumpia reittejä on 20 kilometrin pituinen Kukastunturin lenkki, jolle pääsee suoraan palveluiden ääreltä Äkäslompolosta. Reitti on pääosin helppoa polkupohjaa ja soveltuu mainiosti myös aloittelevalle maastopyöräilijälle, kertoo Veijalainen.
– Korkeuserot tuovat toki fyysisen haasteen. Nousu Kukastunturille on hapottava, mutta palkintona odottaa kenties Ylläksen kuvatuimmat tunturimaisemat. Lasku Kotamajalle on vauhdikas, joten siinä saa olla tarkkana.
Kesäsesongillakin palvelevalla Kotamajalla voi herkutella kesken lenkin vaikka jäätelökahveilla, ennen kuin jatkaa Hangaskurun kautta kohti Kesänkitunturin laitaa ja Äkäslompoloa. Osuudella on sopivasti korkeuseroa ja mielenkiintoa ajoon lisääviä kiviä ja juuria.
7. Hetta-Pallas, Enontekiö/Muonio
Legendaarinen vaellusreitti on pari vuotta ollut myös maastopyöräilijöiden käytössä ja noussutkin jo eräänlaisen klassikon asemaan. 51 kilometrin mittainen reitti alkaa Enontekiön Hetasta.
– Reitillä on äärimmäisen paljon korkeuseroja ja teknistä haastetta, joten sitä voi suositella ehdottomasti vain kokeneille maastopyöräilijöille. Tunturien ylityksiä on useita ja laskut ovat vaativia. Ajokelvottomia paikkoja on useita ja rengasrikkoihinkin on syytä varautua, Timo Veijalainen opastaa.
Vastaavasti reittiin mahtuu toinen toistaan upeampia polkuja tunturijonon päällä.
– Sellaista ei yksinkertaisesti missään muualla Suomessa pääse kokomaan, Veijalainen hehkuttaa.
Lukuisten taukopaikkojen ansiosta reitin voi jakaa useammalle päivälle. Betonireidet voivat jatkaa vielä Pallakselta Ylläkselle tai edelleen Leville, jolloin seikkailulle tulee mittaa 160 kilometriä.
8. Haasta itsesi bike parkissa
Huippusykettä ja adrenaliiniryöppyjä tarjoavassa painovoimapyöräilyssä huipulle noustaan hissillä ja alas tullaan renkailla. Lapissa hissiavusteista alamäkipyöräilyä on mahdollisuus harrastaa Levillä ja Ylläksellä. Kesällä 2020 Saariselän ja Ounasvaaran bike parkit ovat suljettuna. Alamäistä pääsee silti nauttimaan lihasvoimin ainakin Rovaniemellä niin Ounasvaaralla kuin Roketrail Bike Parkissakin.
Bike parkeissa reiteille on rakennettu sujuvuutta ajoon lisääviä penkkakurveja eli bermejä, hyppyreitä ja erilaisia laituridroppeja. Erikoisuudet on myös kierrettävissä helpompaa reittiä ja kaikista parkeista löytyy myös aloittelijoille soveltuvia miedompia reittivaihtoehtoja.
Lajin trendit ovat Suomessa seurailleet muuta maailmaa. Täysiverisistä alamäkipyöristä ollaan siirrytty lyhytjoustoisempiin enduropyöriin, joilla voi ajaa myös normaaleja polkulenkkejä.
Vauhdikkaaseen lajiin sisältyy myös riskejä. Kivikoissa kolistellessa on ajajan suositeltavaa käyttää leukasuojallisen kypärän lisäksi polvi- ja kyynärsuojia sekä rinta- ja selkäpanssaria.
9. Seikkaile sorateillä
Lappi on paitsi metsä- ja tunturipolkujen, myös metsäautoteiden luvattu maa – kiitos metsätalouden.
Kovasti suosiotaan kasvattava pyöräretkeilyn muoto, maailmalla gravel grinding tai bikepacking, on mitä hienoin tapa seikkailla Lapin kesässä.
Reittisuunnittelun voi rakentaa taajamien majoituspalveluiden varaan, mutta seikkailuhenkisellä mukana kulkee hyvin myös retkiteltta tai riippumatto. Varustus on suositeltavaa pakata pyörään kiinnitettäviin laukkuihin, sillä painava reppu tai rinkka ei ole ihanteellinen pyöräillessä.
Parhaiten soratieseikkailuun soveltuu käyräsarvinen cyclocross- tai gravelpyörä, mutta myös tavallinen maasto- tai retkipyörä ajaa asiansa.