Konkelot kelot laskettelu lapissa porukalla rinteeseen
Kuvaaja: Konkelot Kelot

Vapaalaskijan unelmaviikko: Aamulla mäkeen, illalla makkarakeittoa

Jyrki, Jukka ja kolme Jaria ovat kuin Lapin metsien kelot: Vaikka ikää tulee, nämä rungot eivät taivu lumen alle – eivät, vaikka olisivatkin jo hieman vinossa.

Lunta sataa ikkunan takana tutussa maisemassa Äkäslompolossa ja se on hyvä uutinen. Yksi paistaa lättyjä, loput odottelevat niiden valmistumista.

Viisi kovaa jiitä on tänäkin vuonna saapunut Äkäslompolon kevätlumille tutkimaan luonnonrinteiden tilanteen, ja lumisade tietää hyvää seuraavalle päivälle suunniteltua vapaalaskupäivää ajatellen. Tänä vuonna pääsee vielä huhtikuun lopussa laskemaan puhtaalla lumella.

Rovaniemeläismiesten Jyrki Syväniemen, Jukka Ruhan sekä Jarien Tenno ja Raattama sekä Lappeenrannasta seurueeseen saapuneen Jari Kivelän vapaalaskuporukkaan on etunimen alkukirjaimen lisäksi muitakin kriteereitä: ikää olisi hyvä olla ainakin 40 vuotta ja työnantajana mielellään puolustusvoimat, kuten kaikilla ryhmän jäsenillä. Myös ruuanlaittotaidot ovat plussaa.

Miehet kutsuvat itseään Konkeloiksi keloiksi, metsässä jököttäviksi pitkäikäisiksi puupökkelöiksi, jotka eivät suostu taipumaan lumen alle missään olosuhteissa, vaikka nojaisivatkin jo viereiseen puuhun.

– Emme ole nimittäin vielä alkaneet lahota, Syväniemi sanoo.

Keski-ikäinen keho saattaa kuitenkin tuntua hitusen kankealta pitkän laskupäivän jälkeen, kun sen avulla on noustu ja laskettu Lapin tunturien seinämiä. Keho vaatii hieman enemmän hellyydenpitoa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Miesten jokavuotisen yhteisen laskuviikon ajan mökin olohuoneen pöydällä on nykyään linimenttiä ja lattialla vaahtomuovirullia.

Ylläksen seudulla leireillessään miehet koluavat suksilla tai lumilaudoilla yleensä Kesänkitunturin, Kellostapulin ja Lainion, tai menevät päiväreissulle Pallaksen keroille.

– Heräämme aamulla seitsemän aikaan, syömme ja olemme menossa viimeistään yhdeksään mennessä. Tyypillinen laskupäivä on sellainen työpäivän mittainen, 5–7 tuntia tehokasta tekemistä ja pakollista evästystä, Jari Tenno kertoo.

Sen jälkeen huolletaan lihaksia ja kokataan. Vakioillallinen on viiden litran kattilallinen makkarakeittoa, joka nautiskellaan laadukkaan punaviinin kanssa.

Konkelot kelot laskettelu lapissa suksilla
Kuvaaja: Konkelot Kelot

Hyvä seura on pääasia

Kulunut kausi on ollut kaikille Lapin vapaalaskijoille suotuisa: lunta on riittänyt ja sitä myös riittää maan yläosissa pitkälle alkukesään. Kausi päästiin avaamaan jo lokakuussa.

Jukka Ruha suunnittelee lähtevänsä vielä juhannuksen tienoilla laskemaan Kilpisjärvelle.

– Joskus olen muistaakseni laskenut Pallaksella vielä heinäkuussa.

Konkelot kelot laskevat aikataulujensa puitteissa aina kun mahdollista, ja kevään Äkäslompolon viikko suunnitellaan kuukausia etukäteen, jotta mahdollisimman moni pääsee paikalle.

– Aina ei tarvitse olla puuteria, sitähän on yleensä tarjolla kuin vuodenvaihteen molemmin puolin, Ruha sanoo.

Kun puuterilunta sitten tulee, olisi päästävä lähtemään heti. Työssäkäyvien ja perheellisten miesten arjessa se on tuurista kiinni, että pääseekö tilanteeseen reagoimaan.

Alkuinnostuksen aikaan miehet kolusivat kotikaupunkinsa Rovaniemen nyppylöitä. Eräänä laskiaisena he viettivät parinsadan metrin korkeuteen nousevan Nuuksvaaran kyljillä Rovaniemellä. Akuuttiin hätään riittää Ounasvaaran Isorakkakin, sillä laskuinto riippuu enemmän seurasta kuin paikasta.

Miesten mielestä laskun pitää onnistua kaikennäköisillä pinnoilla: kovilla, korppuisilla, puuterilla ja kevään sohjolla, ja tietenkin kaikenlaisilla välineillä; joko telemarkeilla, alppisuksilla tai laudalla.

– Vapaalaskun viehätys on itsensä voittamisessa. Kun voittaa pelon ja saa laskettua hyvän laskun, siitä tulee hyvä mieli, Ruha sanoo.

Laskemisessa on Lapin miehille kyse myös yhdessä nauramisesta ja hauskanpidosta. Aina pitää voida nauraa, joko itselle tai toiselle. Porukassa on myös turvallisempaa laskea kuin yksin.

– Päivän onnistuminen mitataan kokonaisuudessa. Siinä, että pystyy turvallisesti laskemaan koko päivän viimeiseen laskuun asti, Syväniemi sanoo.

Suomen tunturien lumiset seinämät alkavat olla koluttu, ja miesten mielet kaipaavat pikkuhiljaa lisähaasteita laskemiseen. Lähimmät vuoret löytyvät Norjasta, mutta todellinen pyhiinvaelluskohde olisi Japani.

Mutta se saa toistaiseksi odottaa.

Miehet eivät vietä tänäkään vuonna kauden päättäjäisiä, sillä Konkeloiden kelojen laskukausi ei ole koskaan ohi. Viimeistä laskua ei saa koskaan laskea.

– Me harjoitellaan aina seuraavaa laskua varten.

Mikä?

Konkelot Kelot – Elämänmakuinen vapaalaskuryhmä.

Perustettu 2012.

Ryhmään kuuluvat rovaniemeläiset Jyrki Syväniemi, Jari Tenno, Jukka Ruha, Jari Raattama ja Lappeenrannan täydennys Jari Kivelä. Miehiä yhdistää harrastuksen lisäksi myös ammatti: kaikki ovat töissä Suomen puolustusvoimilla.

Konkelot kelot laskettelu lapissa kevään lämpö
Kuvaaja: Konkelot Kelot
Konkelot kelot laskettelu lapissa tauon paikka
Kuvaaja: Konkelot Kelot
Konkelot kelot laskettelu lapissa
Kuvaaja: Konkelot Kelot