Oskari Kinnunen - Simo

Uramahdollisuudet Lapissa - Uudelle uralle Simossa

Prosessinhoitajaopiskelija Oskari Kinnunen, Simo: ”Muuton myötä tuli mieleen, että miksei sitä vaihtaisi alaakin.”

170-vuotias maalaistalo sai Oskari Kinnusen ehdottamaan vaimolleen muuttoa Simojoen maisemiin. Samalla kypsyi ajatus uuden ammatin opiskelusta, jotta työpaikka löytyisi lähempää Meri-Lapista.

Pari vuotta sitten savolaislähtöinen Oskari Kinnunen, 36, työskenteli vielä sairaanhoitajana ja asui perheineen Rovaniemellä.

”Vaimo kulki töissä kotitalousopettajana Kemissä. Matka oli pitkä, joten aloimme harkita muuttoa tuohon välille. Vaihtoehtoina oli Tervola tai Keminmaa. Joskus puolihuumorilla heitettiin, että muutettaisiinkin Simoon, mistä Matleena on kotoisin”, Kinnunen kertoo.

Idea sai tuulta alleen, kun myyntiin tuli unelmien vanha maalaistalo peltoineen ja peräpohjalaisine kulttuurimaisemineen Simonkylästä, Lapin eteläisimmän kunnan eteläisimmästä kylästä.

”Ensimmäisenä syksynä olin kolme kuukautta meidän esikoisen kanssa kotona. Sieltä jäi mukavia muistoja, opeteltiin vähän uuden talon ja ympäristön tavoille. Sitten ajattelin, että nyt on minun vuoro kulkea töissä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Tein 80-prosenttista työaikaa ja saatoin työnantajalta vuokrata asuntoa, jos oli aamuvuoro iltavuoron perään. Vietin yhden tai kaksi yötä viikossa Rovaniemellä puolentoista vuoden ajan, mutta sitten se 140 kilometriä suuntaansa alkoi painaa.”

Vaikka Kinnunen sanoo aina ajatelleensa, ettei tule yhtä työtä tekemään loppuelämäänsä, päätös uudelle uralle suuntaamisesta ei ollut helppo.

”Työ oli niin antoisaa ja mielekästä ja työporukkakin oli mukava. Olen ollut vuodesta 2014 sairaanhoitajana psykiatrian puolella, josta viimeiset vuodet lastenpsykiatrian osastolla”, Kinnunen kertoo.

Lue lisää: Käy katsomassa Simon avoimet työpaikat Löydä paikkasi Lapista -palvelusta!

Sairaanhoitajasta prosessinhoitajaksi

Oskari Kinnusella on edelleen sairaanhoitajan toimi lastenpsykiatrian osastolla, mutta nyt hän on opintovapaalla.

”Muuton myötä tuli mieleen, että miksei sitä vaihtaisi samalla alaakin. Täällä Meri-Lapissa kun on noita tehtaita, niin sieltähän voisi uusi ura urjeta.”

Kinnunen aloitti syksyllä prosessinhoitajan opinnot Lappia-ammattiopistossa Kemissä.

”Aika radikaali ratkaisuhan se oli korkeakoulun käyneelle”, hän myöntää, mutta uudet työllistymisnäkymät Meri-Lapissa vaikuttavat lupaavilta.

Metallimalmien louhinta ja jatkojalostus sekä biotuoteteollisuus ovat Lapissa merkittäviä työllistäjiä. Outokummun terästehdas ja kaivosten rikastamot sekä Metsä Fibren tehtaat ja suunniteltu tekstiilinkierrätykseen erikoistunut laitos sijaitsevat kaikki Simon lähikunnissa.

”Tällä koulutuksella voi aika laajasti työskennellä erilaisissa tehdasympäristöissä. Prosessiteollisuuden opinnoissa voi suuntautua kemiantekniikan, paperiteollisuuden tai metallijalostuksen prosessinhoitajaksi. Ajattelin, että jos kävisin tuon kemian puolen tuosta, niin voisin tarvittaessa työllistyä myös muualle Lappiin olemassa oleviin ja suunnitteilla oleviin teollisuuslaitoksiin.”

Lue lisää: Tutustu kaivos- ja metalliteollisuuteen Lapissa!

Lue lisää: Kääri hihat Lapissa! Lue lisää työ- ja opiskelumahdollisuuksista!

Vauvarahaa ja tuparilahjaksi poromerkki

Vastasyntyneillä simolaisvauvoilla ja heidän perheillään on mahdollisuus vauvarahaan, jota jaetaan tuhat euroa vuodessa viiden vuoden ajan. Lapsen ja huoltajan tulee olla edelleen kirjoilla Simon kunnassa.

”Vauvaraha ei vaikuttanut meidän perheen muuttopäätökseen, mutta onhan se mukava kädenojennus. Meidän kesällä syntynyt toinen lapsi on siihen oikeutettu. Vaikka palvelut Simossa ovat hyvät, niin olisihan Rovaniemellä esimerkiksi enemmän harrastusvaihtoehtoja”, Kinnunen miettii.

Perheessä ei ole vielä päätetty, mihin vauvaraha sijoitetaan.

”Sillä voi lapsen kasvaessa ostaa vaikka jonkun harrastusvälineen tai rahoittaa kulkemista. Tai täällä maalla kun asutaan, niin senhän voi sijoittaa vaikka lasten mönkkäriin”, Kinnunen heittää pilke silmäkulmassa.

Vastaanotto on ollut sydämellinen myös kyläyhteisössä.

”Tämä on ihan mahtava paikka! Kaikki kyläläiset, jotka kaksi vuotta sitten tavattiin ensimmäisen kerran, pysähtyivät toivottamaan tervetulleeksi meidän kylään. Naapurissa on iso lammastila ja meidät otettiin heti mukaan hakemaan lampaita tuonne saariin. Sain tuparilahjaksi poromerkin ja sitä kautta poronhoidostakin on tullut minulle harrastus.”

Porojen lisäksi Kinnusten pihalla käyskentelee hanhia, kalkkunoita ja kanoja. Pari koiraakin on isännän metsästyskavereiksi.

”Tämmöstä puuhastelua tämä on. Meillä on hehtaarin verran peltoa, tykätään siinä pitää kasvimaita ja kasvihuoneita. Kasvatellaan ties mitä potusta vesimeloniin ja maisseihin. Se on meidän yhteinen aikaa vievä, mutta antoisa harrastus. Talvella porot tulee tuohon pellolle tarhaan.”

Perämeri ja Simojoki ovat olennainen osa perheen elämää läpi vuoden.

”Simojoki virtaa pellon takana ja käytännössä siitä meidän kohdalta lähtee laskemaan Perämereen. Perämeren kansallispuistokin on saavutettavissa. Meren saarissa retkeillään päiväseltään ja käydään välillä öitäkin nukkumassa. Pidän verkkoja kotitarpeiksi kesällä ja talvella ja kalastan vapavälineillä joella ja merellä. Siikaa, ahventa, muikkua ja välillä punalihaistakin tulee. Kalassa pysyy kyllä.”

Jotkut asiat Lapissa pitää opetella kantapään kautta.

”Viime talvena putosin kelkalla jäihin ja meni tunti, ennen kuin tuli apu perille, mutta hengissä ollaan.”

Maaseudun elämä on työntäyteistä, mutta Kinnunen ei omien sanojensa mukaan lähtisi nykyisestä asuinympäristöstään ”kilon palasinakaan” kaupunkiin.

”Välillä saattaa yöunetkin jäädä lyhyeksi, mutta kun illalla puuhastelee pihalla, niin unta ei tarvi ainakaan houkutella.”

Lue lisää: Millaista elämä on Simossa? Käy lukemassa lisää tarinoita!