Palvelupäällikkö Mirva Juntti, Tornio: ”Lapissa urakehitys tapahtuu usein talon sisällä.”
Lapin ammattikorkeakoulun palvelupäällikkö Mirva Juntti muutti 30 vuotta sitten Tornioon pitämään välivuotta. Mutkaton arki ja uralla etenemisen mahdollisuudet saivat hänet juurrutettua tiukasti Lappiin.
”Olin sellainen kirkasotsainen kympin tyttö, jolla oli lukion jälkeen laudaturia takataskut täynnä, mutta loppuun palanut olo. Lähdin Keski-Suomesta Tornioon hengähtämään vuodeksi. Nyt tämä välivuosi on venähtänyt jo 30 vuoden mittaiseksi”, Mirva Juntti, 49, sanoo nauraen.
Välivuosi vaihtui opiskeluun ensimmäisten tradenomiopiskelijoiden joukossa Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa.
”Koulutusohjelman kehitystyö oli vasta alkuvaiheessa, ja juuri sen keskeneräisyys tiivisti opiskeluporukan”, Juntti kuvailee.
Valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opintoja Oulun kauppatieteellisessä tiedekunnassa. Silloin ammattikorkeakouluopintoja ei vielä luettu hyväksi yliopistotutkintoon lainkaan.
”Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun toimialajohtaja pyysi sitten pitämään opintojen ohella Excel-kurssia. Rahanahneena suostuin tietysti. Pian tarjolla oli vakituinen opettajan tehtävä, mihin oli luonteva tarttua, kun rinnalla kulki jo eräs lapinmies. Työn ohella syntyi maisterin tutkinto ja opettajapätevyys, sekä muutama uusi, paljasjalkainen lappilainen lapsi.”
Työtehtävät vaihtuivat myöhemmin toisiin ja tällä hetkellä Juntti toimii korkeakoulun ja työelämän välisenä linkkinä, palvelupäällikkönä. Siinä sivussa on tällä kertaa syntynyt väitöstutkimus korkeakoulujen ja yritysten välisestä yhteistyöstä.
”Samaa työtä ei ole tarvinnut tehdä kuin muutama vuosi, aina on ollut uudet työt ja haasteet edessä. Punainen lanka oikeastaan urani alusta asti on tuntunut olevan se, miten me saisimme korkeakoulujen palvelut paremmin yritysten hyödynnettäväksi. Haluaisin, että korkeakoulut olisivat tässä mielessä saavutettavampia.” Lapinmies sattuu olemaan nykyisin K-kauppias, joten siinä rinnalla Juntti on saanut huomata, miten paljon hyödyntämätöntä potentiaalia yritysyhteistyössä vielä on, ja miten vuoropuhelu hyödyttää molempia.
”Se on sellainen pikakarma, joka puottaa maan pinnalle, kun käyttää korkeakoulukieltä kotona. Sieltä tulee välittömästi kuitti, että puhupa yrittäjää.”
Lue lisää: Viisi vinkkiä työnhakuun Lapissa
Helposti sisälle piireihin, rooleihin ja verkostoihin
Kemi-Tornion ja Rovaniemen kampusten välillä on reilusti toistasataa kilometriä. Muutama vuosi sitten Mirva Juntille kertyi mittava määrä työajoa yritysyhteistyön merkeissä ympäri maakuntaa. Korona jätti kilometrit historiaan.
”Olihan se ennen koronaa aivan mahotonta rallia, vaikka olenkin aika hyvä multitaskaamaan. Me lappilaiset ollaan oltu keskenämme edelläkävijöitä etäyhteyksien hyödyntämisessä jo aiemmin. On ollut pakkokin olla nokkela etäjärjestelyissä. Meillä oli mahdollista suorittaa tutkinto kokonaan verkossa jo vuonna 2001 ja tänä päivänä lähes puolet opiskelijoista opiskelee monimuotoisesti.”
Hän näkee, että lappilaiset organisaatiot ovat koronan jälkeen saavutettavuuden osalta yhtäläisessä asemassa eteläisempien kollegoidensa kanssa.
”Onhan se aivan jäätävä homma lähteä täältä asti kuuntelemaan yhtä puhuvaa päätä, kun Arkadianmäellä laittavat kahavit poriseen seminaaria varten. Lihallisella kohtaamisella pitää olla joku lisäarvo. Koronan jälkeen se on entisestään korostunut. Kun kohdataan verkossa, ollaan kaikki aivan samalla viivalla – kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin.”
Lue lisää: Kuinka elää Lapin välimatkojen kanssa?
Juntin mielestä Lapin paras puoli on juuri se, että väki on hyvin vähälukuinen.
”Jos minä lasken tuosta sanotaanko viiskymmentä tyyppiä, niin siinä on melko lailla ne kaikki yritysten ystävät eri puolilla Lappia. Me tunnetaan toisemme ja meidän on pakkokin pitää yhtä. Jos joku uusi toimija tulee siihen verkostoon, niin sehän on heti meidän kaikkien mielenkiinnon kohde. Sitä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, koska se on – hieman kärjistäen – ainoa tapa rikastaa meidän yhteisön ajattelua.”
Uusi ihminen pääsee Juntin mukaan helposti sisälle verkostoihin ja omaan rooliinsa.
”Toisaalta ei tietenkään tarvi kuin kerran ne murot kastella, niin tie on taputeltu. Meillä ei ole varaa hyväksyä sitä, että joku toimija ylenkatsoisi yhteisöä. Mutta kun siihen astuu kunnioittaen, niin saa varmasti pyyteettömästi muiden panoksen. Vastuu yhteisöstä on kaikilla ja joskus se intressien sovittelu vaatii, että joutuu tinkimään edustamansa organisaation eduista.”
Myös korkeakoulujen välillä yhteistyön henki on hyvä.
”Korkeakoulut voivat ulospäin näyttää kilpailijoilta, mutta sermien takana me ollaan kollegoita. Haasteet ovat pitkälti joka talossa samanlaisia, joten ratkaisutkin on keksittävä yhdessä.”
Vaikka väkeä ja organisaatioita on vähän, Lappi tarjoaa Juntin mielestä erinomaiset mahdollisuudet uralla tai ammatissa kehittymiseen.
”Urakehitys tapahtuu usein talojen sisällä, eikä välttämättä työpaikasta toiseen vaihtamalla. Talon sisällä pystyy itse vaikuttamaan paljon siihen, miten oma työkuva kehittyy.”
Lue lisää: Käy katsomassa Tornion avoimet työpaikat Löydä paikkasi Lapista -palvelusta!
Seitsemän minuuttia Tornionjoen jäälle hiihtämään
Arkisen elämän helppous on saanut Mirva Juntin kotiutumaan pysyvästi Tornioon.
”Mulla on täällä edelleen se Lapin paras mies, perhe ja maailman parhaat naapurit. Meillä on huikea parvi emäntiä, joiden kanssa touhutaan ja käydään tanssitunnilla. Työpäivän päälle on nätti lyyä sukset jalkaan ja maksimissaan seitsemän minuutin päästä kotikonttorilta sitä on jo Tornionjoen jäällä hiihtämässä. Tuohon kirkkomaahan joskus kaivautan itteni.”
Yhteisöllisyys syntyy Juntin mukaan Torniossa muun muassa siitä, että samanikäiset ihmiset tuntevat toisensa melko hyvin.
”Autetaan viemään naapurinkin lapset harrastukseen ja jos kakaroille tulee jotain kähinöitä, niin voi soittaa suoraan toisen osapuolen vanhemmalle asioiden selvittämiseksi. Ja jos joku kampe lasahtaa, niin tiedetään justiinsa, kenelle kannattaa soittaa. Sellainen tekee elämän vaivattomaksi.”
Sama pätee Juntin mielestä työelämässä.
”Jos vaikka miettii tätä minunkin hommaa, niin en minä muualla olisi tässä yhtä hyvä. En tiedä, kuka on Espoon elinkeinojohtaja tai mitä yrityksiä Ylivieskassa on. Mutta täällä jos en osaa itse auttaa, tiedän aina jonkun, joka osaa. Minun parvi on täällä.”
Lue lisää: Millaista elämä on Torniossa? Käy lukemassa lisää tarinoita!