Kysyimme asiaa kolmelta Lapissa asuvalta, joille välimatkat ovat tulleet erittäin tutuiksi.
Ville Eskonen, Kilpisjärvi
Lapland Guiding -yrittäjä
Olen ohjelmapalveluyrittäjä, teen opastettuja laskureissuja, tunturikuljetuksia ja kesäisin perhokalastusopastuksia. Pitkät välimatkat näkyvät pääasiassa asiakkaiden tänne saapumista järjestellessä. Myös ongelmia välimatkojen kanssa tulee, jos kalustoa hajoaa. Tänne ei saa varaosia hetkessä, ei ole kivijalkakauppaa jossa käydä nopeasti. Tarvittaessa Rovaniemelläkin voi ihan hyvin käydä päiväseltään, siinä kerkeää hyvin kuunnella vaikka kaikkien suomalaisten punk-bändien tuotannot läpi tai miettiä elämän tarkoitusta.
Oikeastaan ainoat ongelmat tulevat, kun tarvitsee lääkäriä, varsinkin jos lapsi on kipeänä. Jos pitää yöllä lähteä päivystykseen, lähin paikka on Rovaniemellä. Onhan täältä matkaa sitten muualle, mutta en minä haluaisi muualla asua. Eipä nuo asiat haittaa, kun positiivisia asioita on enemmän.
Jos on varaa suunnitella milloin ajaa, kannattaa ehdottomasti seurata säätä. Kyllähän tuo valtatie 21 on aivan hirveä talvella myrskyn aikaan. Talvella itse tykkään ajaa pimeällä, silloin näkee rekat kaukaa ja rekat näkevät sinut, ei tule äkkitilanteita. Talvella pelkkä kova tuulikin voi tehdä tuiskulumen takia ajomatkasta seikkailun. Keskitalvella Muonion reissua 200 kilometrin päähän saa suunnitella sään kannalta melkein yhtä tarkkaan kuin vuorelle kiipeämistä.
Sään puolesta kamalin ajoreissu koko elämässä oli tänä talvena. Olin Tamokdalenissa tekemässä kelkkaoppaan hommia ja myrskyn takia päivän työt peruttiin. Tutkin pitkään sääkarttoja ja mietin uskallanko lähteä kotio. No, päätin kuitenkin yrittää. Ajo sujuikin ihan hyvin Didnujoelle asti. Siinä vaiheessa lunta satoi rajusti ja oli hurja myrskytuuli. Lumi oli aika märkää ja tarttui kaikkialle. Sai ajaa ykkösellä alle kymppiä, näkyvyys oli parhaimmillaan pari metriä. Pääsin hyvin melkein rajalle asti, siinä olikin sitten rekka jumissa ja tie kiinni. Viimeiseen kymmeneen kilometriin meni melkein 3 tuntia. Olisi pitänyt sillä kertaa jäädä Norjan puolelle yöksi kun yöpaikkakin olisi ollut.
Lapissa kilometrit kannattaa unohtaa, täällä mitataan matkaa ajassa. Helsingin puolelta toiselle kestää sopivassa ruuhkassa sama aika kuin Rovaniemeltä Pyhätunturille.
Jussi Leinonen, Rovaniemi
Sanomalehti Lapin Kansan valokuvaaja
Toimialuettamme on koko Lapin lääni ja ajoittain puikkelehdimme naapurivaltioidenkin puolelle. Kun pitemmän matkan päähän tulee työkeikka, se on hyvin tiedossa että siellä ei vain käydä, vaan se on koko päivän, usein kahden reissu. Jo matkoihin kuluvalla ajalla saa työvuoron tunnit täytettyä, eikä pitkän päivän jälkeen ole usein järkevääkään lähteä pimeälle tielle.
En ajattele ollenkaan kilometrejä, kaikki mittayksiköt Lapissa tien päällä ovat tunteja. Kun ajan yksin, tiedän että minulla on päivän aikana vaikkapa neljä tuntia omaa aikaa, sen voi suunnitelmallisesti täyttää vaikka podcastien kuuntelulla. Suosikkiohjelman kuulematta jääneet jaksot saa kuunneltua rattoisasti ja usein käy niin että matka loppuukin kesken. Viihde pitää myös virkeänä. On selvää, että pitkä matka voi alkaa väsyttää. Siksi jo ennen lähtöä on hyvä olla reissun tärkein suunnitelma tehtynä: Missä syödään ja missä käydään kahvilla.
Pitkistä matkoista parhaiten on jäänyt mieleen Suvi Teräsniskan keikka Ylläksellä kymmenen vuotta sitten. Jututimme Suvin illalla ja seurasimme keikkaakin pitkälle yöhön. Ajankohta oli syksyinen, vettä satoi ja kotimatka oli mustaakin mustempi. Toimittaja tietysti kuorsasi pelkääjän paikalla. Ei hän osannut pelätä, vaikka olisi pitänyt. Jouduin käymään pariin otteeseen tien varressa räiskimässä kylmää vettä kasvoille, etten nukahtaisi. Talvella keliä on monenlaista, mutta ylivoimaisesti vaarallisin keli on märkä pimeä ilta syksyllä. Märkä pimeys imee kaiken valon ja tekee ajamisesta vaarallista. Tästäkin reissusta selvittiin ehjänä kotiin. Pitkillä matkoilla on tärkeää, että apukuski pystyy joko auttamaan ajamisessa tai ainakin pitämään virkeä.
Vinkkinä Lappiin muuttajalle voisin sanoa, että katso vaikka karttapalveluista kuinka pitkä matka on tunneissa, jaksota ajaminen ja muista etsiä hyvää kuunneltavaa. Jos kaikesta huolimatta alkaa väsyttää, laita radiosta YLE X soimaan. Se on niin ärsyttävä kanava, että verenpaineen nousun vuoksi et nukahtaisi vaikka yrittäisit.
Alexander Kopf, Inari
Metsähallituksen kenttäpäällikkö Pohjois-Lapin puistoalueella
Oma toimistoni on Inarissa, mutta alueeseeni kuuluu Urho Kekkosen kansallispuisto, Inarin alue, Lemmenjoen kansallispuisto, Kevon luonnonpuisto ja Pohjois-Lapin erämaa-alueet. Tiimimme pitää huolta esimerkiksi kämpistä ja taukopaikoista.
Työajastani 20-30 prosenttia on maastopäiviä ja alaiset ovat Utsjoella, Sevettijärvellä, Karigasniemellä, Lemmenjoella, Kiilopäällä ja täällä Inarissa. Keskimääräinen matka johonkin toimipaikkaan on vähän päälle sata kilometriä pikitietä, ja sitten vielä kelkalla, kävellen, mönkijällä tai fillarilla liikkuminen siihen päälle, jos on maastossa käyntiä. Kauimmainen huoltotukikohta meillä on Kemihaarassa.
Kaikkialle on pitkä matka, mutta siitä on tullut arkipäivää. 100 kilometriä ei tunnu missään, eikä välimatkat ole täällä kynnyskysymys mihinkään.
Tämän vuoden alkupuolella Nuorttijoella Urho Kekkosen kansallispuistossa romahti riippusilta. Tieto tuli kesken palaverin ja lähdin Inarista Kemihaaraan iltapäivällä. Ensin moottorikelkka ja kelkkakamat peräkärryyn, sitten piti miettiä mitä syö seuraavat kolme päivää ja käydä ruokakaupassa, ajamaan Kemihaaraan peräkärryn kanssa vaihtelevasti auratulla tiellä, joka on vaihtelevassa kunnossa. Ja sitten tankkaus Sodankylässä, että dieseliä riittää vielä paluumatkalle. Matkaa Inarista Kemihaaraan on 368 kilometriä ja siihen päälle vielä 60-70 kilometriä kelkalla ajoa, kun kävimme katsomassa muutaman muunkin paikan. Kokonaisena päivänä maastossa pakkanen kiristyi iltapäivällä 25 asteeseen ja kun kolmantena päivänä lähdimme takaisin ehti tulla taas uutta lunta. Se oli kohtalaisen työläs reissu. Tuollainen kuitenkin kuuluu työnkuvaan ja tuo vaihtelua.
Välillä ollaan vaan säiden armoilla, ja aina kaikkea ei voi järjestää päivien tai kellon mukaan, vaan työpäiviä pitää venyttää silloin kun on hyvä keli.
Ei välimatkoja kannata pelätä vaan niiden kanssa pitäisi tulla sinuiksi. Se on hyvin pikälti asennekysymys. Katsoo vaan, että polttoaine riittää myös takaisin ja pohtii pitääkö muuten varautua reissuun.
