Huotarin perhe

Huotarin perhe ei voinut vastustaa Lapin kutsua

Huotarin perhe huomasi, että jokainen reissu Lappiin tuntui liian lyhyeltä. Viisihenkinen perhe päätyi rohkeaan ratkaisuun.

Syysauringon viimeiset säteet osuvat puiden läpi Ivalossa omakotitalon takapihalle. Ikkunoiden sisäpuolella olohuoneessa tavarat ovat järjestyksessä tavanomaisen omakotitalon tapaan, mutta se on ehtinyt olla Huotarin perheen koti vasta muutaman kuukauden ajan.

Viisihenkisen perheen päätös muuttaa Sotkamosta Inariin ei syntynyt sormia napsauttamalla ja silmänräpäyksessä. Ensimmäisen kerran perhe tuli lomalle Inariin 2011, mutta Huotarit huomasivat, etteivät viikon lomat riittäneetkään lapinnälkään.

— Aina tällä lähtiessä oli sellainen olo, että jotain jäi tänne, Mari Malinen-Huotari toteaa omakotitalon olohuoneessa.

— Joka kerta, kun lähti, jäi hirveä kaipuu tänne luontoon, perheen isä Jari Huotari jatkaa vieressä.

Nyt perheen vanhempien lisäksi sohvilla istuvat lapset Juhani, 15, Joonas, 12, ja Justiina, 9 sekä Malla-koira.

Alunperin Huotarit päätyivät Inariin lomalle Jarin vanhempien kautta, kun he ryhtyivät reissaamaan Lapissa 2000-luvun alussa. Myöhemmin ukki muutti Inariin, ja silloin myös Huotarit miettivät ensimmäisen kerran, että mitäpäs jos he seuraisivat perässä.

Ensin haaveiltiin lottovoitosta, mutta kun ei lotottakaan muistettu, piti keksiä muita tapoja kuinka viiden hengen perheen elämän voisi siirtää Kainuusta pohjoiseen Lappiin.

— Katselimme molemmat töitä täältä, ja olisinkin saanut työpaikan 2017, mutta silloin ei löytynyt nopealla aikataululla asuntoa koko perheelle, eikä aika ollut muutenkaan kypsä, ja päädyimme ettemme lähde, Mari Malinen-Huotari kertaa.

Viime keväänä tärppäsi, kun Malinen-Huotari haki koulunkäynnin- ja iltapäivätoiminnanohjaajan paikkaa Inarin koululta, ja tuli valituksi. Sitten tehtiin päätös lähteä.

Yhden työpaikan tuomana

Kun muuttaa Lappiin perheen kanssa, on edessä joukko pohdittavia ja ratkaistavia asioita, kuten mistä löytyy myös perheen toiselle aikuiselle töitä tai millainen loikka tuntemattomaan uusi paikkakunta on kouluikäisille lapsille.

Huotarit asuivat itse 16 vuotta samassa talossa parikymmentä kilometriä Sotkamon keskustasta. He kuitenkin päättivät lähteä, vaikka vain Marilla oli työpaikka tiedossa.

— Jari teki 16 vuotta reissutöitä pyöräkaivinkoneen kuljettajana, joten olemme kyllä hyväksyneet, että työpaikka voi löytyä sitten muualtakin kuin Ivalosta, vaikka se paras vaihtoehto olisikin. Sekin, että olisi vaikka viikon töissä ja viikon kotona, olisi jo askel eteenpäin, ja varmasti ainakin pätkähommia löytyy. Minulle ei olisi ollut Sotkamossa tarjolla kuin osa-aikainen työ. Täältä sain kokoaikaisen vakituisen työpaikan, joten tämäkin on jo askel eteenpäin, ja mahdollisuus vuorostaan minulle kehittää omaa ammatti-identiteettiäni, Mari Malinen-Huotari pohtii.

Vanhemmilla oli myös kova luotto siihen, että myös lapset sopeutuvat uudelle paikkakunnalle. Kavereita on löytynytkin äkkiä ja kutsuja harrastuksiin sadellut.

— Pitkään keskustelimme, että onko hyvä hetki lähteä, mutta kun keväällä juttelimme lasten kanssa, niin heiltä tuli vihreää valoa. Pari vuotta sitten kun asiaa pohdittiin, he eivät olleet vielä valmiita, Jari toteaa.

— Tiesimme, että jokaisella tulee jotain ikävä Sotkamosta, mutta tunnemme lapsemme niin hyvin, että tiedettiin heidän pärjäävän myös täällä. Meidän perhe on niin tiivis, että siitä on hyvä ponnistaa mihin vaan. Tämä oli kuitenkin hyvä hetki muuttaa, kun Juhani kerkeää käymään ysiluokan täällä ja miettiä sitten mitä haluaa tehdä. Olisi ollut huonompi vaihtoehto lähteä muutaman vuoden päästä ja Juhani olisi joutunut jäämään opiskeluiden takia johonkin muualle. Täälläkin opiskeluvaihtoehtoja on, Mari jatkaa.

Vaikka muutos on ollut iso, eivät lapset vaikuta ottaneen asiasta ainakaan turhaa stressiä, sen enempää kuin kelle tahansa asiasta tulisi.

— Joka kerta täältä lähtiessä oli sellainen olo, että on oltu liian lyhyen aikaa. Molemmissa on kuitenkin hyviä ja huonoja puolia. Täällä on esimerkiksi paremmat kalavedet, mutta ei järveä heti pihassa eikä rapuja, Joonas Huotari toteaa.

— Täällä on paremmat mahdollisuudet harrastaa! Justiina Huotari jatkaa.

Kun Sotkamossa matkaa keskustaan oli parikymmentä kilometriä ja harrastuksiin kulkeminen melkoista sumplaamista kuskaamisten osalta, pääsevät lapset nyt kulkemaan itse harrastuksiinsa, ja talven tullessa ilmainen bussi Saariselälle laskettelemaan ja lumilautailemaan pysähtyy jotakuinkin kivenheiton päässä.

Toki kavereita sekä Kajaanissa asuvaa Jarin vanhinta lasta on ikävä, mutta yhdessä on huomattu, etteivät ihmiset katoa, vaikka paikkakunta muuttuisikin.

— Voihan se olla, että kaikki muutkin muuttaa tänne, Joonas naurahtaa.

“Otetaan seikkailuna”

Muuttokuorma löysi tiensä Ivaloon heinäkuussa, uudesta talosta on tehty koti ja arki pyörii tavallisen perheen tapaan. Vaikka perhe kertookin innoissaan viikonloppujen retkistään tai esimerkiksi koulun erätaitojen valinnaisaineesta, on koko porukalla kyllä tiedossa, että arki on arkea Ivalossa aivan samalla tavalla kuin Sotkamossakin.

Yhden asian Huotarit ovat kuitenkin Lapissa heti ymmärtäneet: asioista kannattaa luonnossa nauttia, kun se on mahdollista.

— Meillä on vierashuoneessa vielä laatikoita purkamatta, mutta totesimme, että ne ehtii purkamaan sitten kun tulee pimeä, joten nyt mennään kun on siihen vielä mahdollisuus, Malinen-Huotari sanoo.

Ensimmäisten kuukausien aikana reissuja on ollut sen verran runsaasti, ettei perhe meinaa itsekään pysyä laskuissa missä sitä on tullut käytyä ja milloin. Selväksi tulee kuitenkin, että teltoissa on öitä nukuttu, kalalle päästy ja maisemia katseltu, milloin Raja-Joosepin suunnalla ja milloin Saariselällä tai Tuulispäällä.

— Aika usein olen vaan katsonut Retkikartasta jonkun uuden paikan, josta voisi olla hienot maisemat ja olemme lähteneet sinne, Mari kertoo.

— Joka viikonloppu olemme olleet kalassa, ja tuossa kävimme metällä maalintuja pyytämässä Joonaksen kanssa, kun heillä oli koulusta yksi torstai vapaata, Jari lisää.

Muutaman kerran itseään on jouduttu nipistelemään, että nyt vuosien haaveilun jälkeen Inarin luonto on jotakuinkin kotioven takana.

— Paras oli, kun Tuulispäällä katsottiin toisiamme ja todettiin, että nyt päästään tänne milloin vaan, Mari sanoo.

Kun lomat Lapissa osuivat usein kevättalvelle, nyt edessä on koko vuoden kierto nopeasti muuttuvine luontoineen ja kaamoksineen sekä yöttömine öineen. Voi vain odottaa mitä tulevan pitää. Vaikka arki on arkea Ivalossakin, ei avoimesta mielestä ole haittaa uudella paikkakunnalla. Vaikka välillä laittaisikin hieman vastaan, voi aina pohtia sitä kolikon toista puolta:

— Ottaa tämän seikkailuna, Juhani toteaa.