Sanaparia Lappi ja arkeologi ei välttämättä kovin moni laittaisi sana-assosiaatio -pelissä samaan nippuun. Arkeologi on kuitenkin Metsähallituksen Lapin luontopalveluissa työskentelevän Siiri Tolosen ammatti.
Yli-Iissä kasvanut ja Oulussa opiskellut Siiri Tolonen kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, jolle ajatus lapsuuden haaveammatista on kantanut nuoruuden läpi ja työksi asti.
— En muista mistä se on alun perin lähtenyt, mutta muistan jo joskus tokaluokkalaisena ajatelleeni, kun kävimme koulun kanssa katsomassa Yli-Iissä kivikautisen asuinpaikan kaivauksia, että nytpä näen mitä sitten isona teen, Tolonen keroo.
Yhdestä asiasta Tolonen on kuitenkin varma:
— Indiana Jones -elokuvat eivät kuitenkaan olleet se juttu miksi kiinnostuin arkeologin työstä. Jurassic Park oli paljon kovempi juttu minun lapsuudessani, mutta siinäkin tutkijat olivat kyllä paleontologeja.
Alueiden käytön historiaa
Arkeologi muutti vuonna 2014 Rovaniemelle työn perässä, mutta jo sitä ennen kesän maastokaudet kuluivat pitkälti Lapissa, vaikka koti olikin Oulussa. Tolosen vastuualueena ovat suojelualueiden muinaisjäännösten sekä rakennusperintökohteiden suojelu ja hoito.
— Lapissa on paljon kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita suojelualueita, mutta ne eivät ole ihmiseltä koskemattomia paikkoja vaan niillä on pitkä historia siinä, miten ihminen on niitä käyttänyt. Vanhat rakennukset, muinaisjäännökset ja arkeologiset kohteet kertovat alueen menneisyydestä ja historiasta.
Sen perinnön vaaliminen valtion suojelumailla on Tolosen tehtävä. Lapissa sellaisia kohteita ovat esimerkiksi vanhat asuin- ja hauttapaikat, saksalaisten puolustusvarustukset, vanhat poroerotuspaikat tai uittoperinteeseen liittyneet kohteet savottakämpistä uittoränneihin.
— Historian aikana Lapista ei ole kauheasti kirjoitettu ja ehkä vain 500 vuoden ajalta on historiallisia lähteitä, mutta niissäkään ei kaikkea kerrota. Arkeologiset kohteet ja muinaisjäännökset ovat siten tärkeä tietolähde niistä alueista ja ihmisistä. Miten ne ihmiset ovat eläneet? Mitä he ovat tehneet? Muinaisjäännöksissä on kaikki se tieto.
Tolosen mukaan monet muinaisjäännökset ovat myös paikallisille tärkeitä niihin liittyvien kokemusten ja tarinoiden vuoksi.
— Tuntuu tärkeältä, että ne paikat säilyvät sellaisille ihmisille, jotka kokevat ne tärkeiksi, ja heidän lapsilleen sekä tuleville sukupolville.
Lapin kulttuuriperinnön erityispiirteet
Lapin alueen kulttuuriperinnöstä löytyy lukuisia muusta Suomesta poikkeavia piirteitä kuten saamelaiskulttuuri alueellisine piirteineen ja kielineen, savottakulttuuri, saksalaisten sotilaiden alueelle jättämä perintö ja kullankaivuu.
Lappi on kuitenkin laaja paikka, eikä sitä pidä laittaa yhteen nippuun.
— Tornionjokilaaksossa talonpoikaistuttiin muuta Lappia aiemmin ja se on lähempänä pohjanmaalaista kulttuuria, mutta ei sielläkään pelkällä maanviljelyllä pärjätty. Itä-Lapissa on enemmän kalastus- ja metsästyskulttuuria, savottaperinnettä sekä sotahistoriaa. Ylä-Lapin saamelaisalue on aivan omanlaisensa ja siellä saamelaiskulttuurin asema on edelleen vahva, Tolonen kuvailee.
Monet kulttuuriperintökohteet ovat myös saavutettavissa ja vierailtavissa. Toisaalta etenkin monet muinaisjäännöskohteet ovat hauraita luonnoltaan eivätkä ne kestäisi suuria vierailijamääriä.
— Kannattaa miettiä, kun paikoilla menee vierailemaan, että käyttäytyy niin ettei jätä itsestään jälkiä.
Toloselta tulee kuitenkin pitkä lista hyvistä ja vierailtavista kohteista ympäri Lappia.
— Saamelaiskulttuurin puolelta esimerkiksi Sallivaaran poroerotuspaikka Inarissa on sellainen missä ihmisiä vierailee. Jos sotahistoria kiinnostaa, niin Sodankylän Tankavaarassa on vanha saksalaisten jatkosodan aikainen puolustusasema ja Savukoskella Salpalinjan pohjoisimmat varustukset. Uittoperinteestä kertoo esimerkiksi Rovaniemen Auttikönkäällä oleva uittopato.
Lapissa suojelualueet painottuvat pohjoiseen Lappiin, minkä takia ne ovat myös tutuimpia Toloselle, vaikka kaikki Tolosen vinkkaamat kohteet eivät olekaan Metsähallituksen huolehtimilla mailla.
— Sieltä löytyvät esimerkiksi Ivalojoki kultahistorioineen ja vanhoine kulttakämppineen, Kaapin Jounin tila Lemmenjoen varrelta, Utsjoen kirkkotuvat, Jyppyrän peuranpyyntikuopat Hetan luontokeskuksen takana ja Urho Kekkosen kanssalispuistossa olevat kolttasaamelaisten evakon jälkeiset ensimmäiset asuinrakennukset ennen kuin heidät asutettiin Nellimiin ja Sevettijärvelle.
— Itsestä myös Pallaksen entisen hotellin jäännökset ovat mielenkiintoiset. Lappiin rakennettiin ennen sotia 1930-luvulla kolme funkkishotellia, joista Pallaksen hotelli on ainut josta on mitään jäljellä, kaksi muuta olivat Pohjanhovi Rovaniemellä ja Kolttakönkään hotelli Petsamossa. Pallaksen hotelli ehti toimia vuoden kunnes tuli sota, ja saksalaiset räjäyttivät sen Lapin Sodassa. Nykyisin hotellin paikka näkyy avoimena kenttänä luontopolun varressa.
Työn perässä Lappiin
Joka kesä Tolonen viettää kahdesta kolmeen kuukautta maastotöissä eri puolilla Lappia. Kohteet saattavat sijaita pitkänkin patikan päässä Lapin erämaissa, joten kauniit maisemat tulevat usein mukana työsuhde-etuutena. Arkeologin toi kuitenkin Lappiin ennen kaikkea työ.
— Ajattelin opiskeluaikoina, että menen sitten työn mukana minne menenkin. Ja olen täällä viihtynyt. Miellän kuitenkin itseni pohjoissuomalaiseksi, kun olen Oulun seudulta ja juuret Kainuussa, niin ei ollut iso kulttuurshokki muuttaa tänne. Täällä on välitön asenne ihmisillä, eikä asioista hötkyillä turhia tai kiirehditä. On hieman rauhallisempaa.
Lapin korkeuserojen ja Rovaniemen vaarojen jälkeen Oulun seutu on alkanut tuntumaan melko tasaiselta.