Kuvaaja: Michael Mead

"Tässä ajassa tarvitaan jotain salaperäistä"

Revontulet eivät ole Lapissakaan mitenkään jokapäiväinen ilmiö, mutta silti jotkut ovat sanoneet jo tottuneensa niihin. Revontulien valokuvaus vaatii kärsivällisyyttä, valvomista ja talvisin myös kykyä sietää kylmää. Mikä siis saa paikalliset valokuvaajat lähtemään ulos reposten perässä? Antaa heidän kertoa asiasta omin sanoin.

Michael Mead

Michael Mead, Rovaniemi

“Ensimmäinen kokemukseni revontulien kanssa oli Ballstadissa, Norjassa. Matkustaessani ympäri Skandinaviaa itsekseni, yksi tavoitteistani oli nähdä revontulet matkani aikana. Kävellessäni Ballstadissa kaupalta mökille, päätin pysähtyä kuvaamaan pitkällä valotus ranta-aluetta mökkeineen ja veneineen.

Kuvasin silloin GoPro-kameralla, eikä minulla ollut näyttöä kamerassa, josta kuvia olisi voinut katsoa, joten kamera oli synkronoitu puhelimeni kanssa. Yhtä kuvaa katsoessani tajusin, että kuvan kulmassa oli vihreää valoa, mikä tuntui hieman oudolta. Katsoin ylös ja aaltoilevat revontulet täyttivät taivaan. Sen jälkeen olen halunnut kuvata niitä lisää.

Revontulia kuvatessa jokainen kerta on erilainen. On niin paljon vaihtoehtoja erilaisiin sommitteluihin ja ideoita esimerkiksi veden kautta tulevista heijastuksista tai nuotiosta mäen päällä kuvan etualalla. Joka kerta revontulia kuvatessa on erilaisia haasteita, mikä on yksi syistä miksi yhä kuvaan niitä innoissani. On tärkeää olla valmistautunut odottamaan useita tunteja täydellistä kuvaa.

Muutin Suomeen Uudesta Seelannista, että voisin asua puolisoni Annikan kanssa, ja nyt meillä on vuoden ikäinen poika Elija, joten Lappi on nyt pysyvä kotini. Täällä asuessa suhde revontuliin on muuttunut niin, että ensi kerran niitä nähdessäni katsoin niitä kuin en näkisi niitä enää ikinä uudestaan, mutta nyt ne ovat jotain sellaista, jonka ottaa itsestäänselvyytenä.”

Katso lisää Michaelin kuvia Instagramista Michael Mead Photography -tililtä.

Iina Askonen

Iina Askonen, Pello

“Tässä ajassa, kun tiede pystyy selittämään ja luomaan virtuaalisesti melkein kaiken, ei mikään tunnu enää miltään. Tarvitaan jotain mystistä ja salaperäistä, suurta ja ihmeellistä. Revontuliin liittyy niin paljon tarinoita, että kyllä siinä itselläkin alkaa mielikuvitus lentää.

Yli vuosi sitten päätimme perheeni kanssa tehdä yhteisen seikkailun ja muuttaa vuodeksi Lappiin, minun pieneen kotikylääni, Konttajärvelle Pelloon. Halusin näyttää heille kaikki pohjoisen vuodenajat. En itsekään ollut vuosikausiin päässyt kokemaan kuin palasia sieltä täältä.

Lappi pistikin parastaan, etenkin talvi oli uskomattoman upea. Olin itsekin kuin turisti ja ihmettelin Lapin kauneutta! Täällä löysin uudelleen uinuneen intohimoni, kuvaamisen. Etenkin heräsin kuvaamisen taikuuteen pimeässä – pimeyden värien, tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. On aina jännittävä hetki, kun seisot kameran kanssa pimeydessä ja tallentamasi kuva ilmestyy kameran ruudulle, sillä pitkällä valotusajalla kamera pystyy tallentamaan niin paljon enemmän kuin me paljaalla silmällä.

Kuvaaminen on periytynyt isältä. Hän oli kova kuvaamaan, ja komerot täyttyivät pikkuhiljaa dioista. Lapsuudessa katseltiin usein lauantai-iltaisin saunan jälkeen dioja. Luonto ja sen ilmiöt olivat usein pääosassa, mutta revontulia ei silloin vielä kuvissa paljon näkynyt.

Itsekin aloittelin kuvaamisen dia-aikana ja ensimmäisen oman järjestelmäkameran hankin joskus 90-luvun lopulla. Minun kärsivällisyys oli, tai on, usein koetuksella tekniikan kanssa, mutta pikkuhiljaa olen opetellut. Tekniikan kehittyessä digiaika tuntui ensin vieraalta ja kuvaaminen jäi aluksi vähemmälle. Sittemmin se avasi täysin uuden maailman. Nyt täällä Lapissa homma on lähtenyt lopullisesti lapasesta.”

Katso lisää Iinan kuvia Instagramista Made in Lapland -tililtä!

Markus Sillanpää, Rovaniemi

“Kun tulin Tampereelta alunperin opiskelemaan Rovaniemelle kuusi vuotta sitten, täällä kiehtoi ihan kaikki poroista lähtien. Joten kai se revontulien eksoottisuus itsessään oli se juttu mikä kiehtoi, ja onhan se hienoa edelleen kun loimuaa. Ehkä juttu, josta revontulien kuvaaminen lähti liikkeelle oli uteliaisuus siihen, että miten ne saa ylipäätään kuvattua. Oma kuvaus on muutenkin aika paljon sitä luontopuolta. Metsässä hiippailua ja sen sellaista.

Revontulikuvia tuli otettua jo ennen kuin aloitin vetämään erilaisia valokuvausretkiä Beyond Arcticilla. Ohjaan nyt toista talvea kaikenlaisia meidän valokuvausjuttuja, olipa kyse revontulien, Rovaniemen kaupungin tai sukset jalassa luonnon kuvaamisesta.

Työn kautta revontulien kuvauksesta on tullut hieman ammattimaisempaa, ja kun kuvaa asiakkaiden kanssa, samalla huomaa itsekin kehittyvänsä ja oppivansa lisää. Työnä kun ajattelee, niin se on kiva hetki, kun on saanut asiakkaiden revontulikuvat nollasta aika hyvälle tasolle nopeasti.

Hyvä revontulikuva on tietysti katsojan silmässä, mutta itse pidän kuvissa kauniista kaarista ja jos kuviin saadaan muutakin kuin vihreää, mutta se on aina revontulista kiinni. On myös hyvä, että kuvaan saadaan etualalle jotain oikeasti mielenkiintoista, eikä kameralla ole vain ammuttu taivaalle ja kuvassa näkyy vain revontulet.”

Katso lisää Markuksen ja muiden oppaiden kuvia Beyond Arcticin Instagram-tilillä.

P.S.

Jos revontulien kuvaksen kiinnostaa, katso meidän revontulibongarin muistilistalta tärkeimmät vinkit luonnon ilotulitusten tallentamiseen.