Mainostoimisto Puiston Henri Anundi
Kuvaaja: Iiro Kerkelä
  • Etusivu
  • Asuminen
  • Asuminen
  • Elämää Lapissa -blogi: Puskaradiota, punk-keikkaa ja automarkettiin laukkaavat porot – sitä on Lapin meininki
Henri Anundi
Henri Anundi
Tornion teräskaupungissa kasvanut kirjoittaja, joka viihtyy pehmeällä lumella, hc-keikalla ja komposiitti kädessä. Vietti kymmenen vuotta Lontoossa ja Helsingissä, kunnes suuntasi 2014 Rovaniemelle. Nyt on avopuoliso, kaksi lasta ja koira, farmariauto, rivaripätkä ja työ mainostoimistossa. Kaljaliigakiekkoa, laskemista ja maastopyöräilyä.

Elämää Lapissa -blogi: Puskaradiota, punk-keikkaa ja automarkettiin laukkaavat porot – sitä on Lapin meininki

Tiedät revontulet, puhtaan luonnon, hyttyset ja hassunhauskat hiihtokeskustapahtumat. Mutta onko sinulla hajuakaan, mikä pohjoisessa on parasta?

– Lapinmiehen kommunikointiin kuuluu v*ttuilu, räppäsi rovaniemeläinen Tulenkantajat vuosituhannen alussa.

Tuli se sitten baaritiskin takaa, saunan lauteilla tai Toyota Corollan ikkunasta, lappilainen kujeiluverbaliikka on eräänlainen testi: kuittaako kohde kovemmin takaisin? Löytyykö huumoria vai viekö kissa kielen?

Toimivin vastaus onkin toimittaa mic drop -tason comeback pilke silmäkulmassa. Noin, saatoit juuri solmia uuden tuttavuuden.

Sillä ennen pitkää törmäät samaan tyyppiin punk-keikalla tai kelkkakisoissa. Läppä lentää, ja päädyt jatkoille hänen kaverinsa luo, joka sattuu asumaan aivan naapurissasi. Paikalla huutaa myös työnantajasi.

– Jaa sieki täälä, kato kato – kyllähän sie otat ko mie tarjoan, hä?

Ja tuttavuuksia on taas kourallinen lisää. Verkosto alkaa huomaamatta laajentua, ihan selvinkin päin. Tiiviit yhteisöt aukeavat, ja avara pohjoinen mahtuu pian puhelimesi yhteystietoihin.

Keskiyön auringon alle mahtuu monenlaista hiihtäjää – katso vaikka peiliin. Koska porukkaa on vähän, kuppikuntia ja arvokuplia ei juuri synny. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen. Se kannattaakin nähdä rikkautena, jota saa ja pitää hyödyntää.

Eikö auto mennyt katsastuksesta läpi? Avaa suusi niin Lappi vastaa.

– Pasman serkku just hitsas meikän Transitin pohjan, vie sille niin saat leiman siihen Pököttiisti. Tuosa numero, sano että mie käskin soittaa.

Mieli tekee mäkeen, mutta laskukamat eivät sattuneet mukaan? Ei poka muuta ko viidakkorumpu soimaan.

– No niin Kaulanen soitti takas. Hae lauta sen mökin kuistilta, sielä soratien pääsä joka kääntyy siitä isolta kelolta. Kengät on autotallisa, ovi on auki. Se tullee ens viikola työreissusta, nakkaa siihen mennesä takas.

Asuvalintojenkin suhteen on stressittömämpää. Mikäli et ole varma tilaisuuden pukukoodista, vedä yllesi Fjällrävenin Keb-housut ja ruutupaita. Nyky-Lapin unisex-kansallispuku tuntuu mukavalta, kestää käyttöä ja ruotsalaisittain tietysti näyttää hyvältä.

Asukokonaisuudella selätät smart casualit ja ulkoilmatapahtumat, tummemmilla värivaihtoehdoilla myös hautajaiset. Samoissa kamoissa jatkat näppärästi nuotiolle tai skeittaamaan.

Kiiruhtaa täytyy välillä Lapissakin, mutta aika on suhteellisempaa. Sen sai huomata etelästä kotoisin oleva nainen, joka muutti Muonioon poromiehen vaimoksi.

– Mie tulen kohta, huikkasi mies arkisesti ovelta lähtiessään.

Ja pyörähti takaisin pirttiin neljä päivää myöhemmin.

Päivä pari Lapin lisää tarinassa? Kenties, mutta ketä kiinnostaa? Totuus on toimiva pohja hyville jutuille pohjoisen porinoissa.

Jope Ruonansuun hahmo Mauri Äkäslompolo ei todellakaan ole tuulesta temmattu. Etenkin Länsi-Lapista löytyy sellaista legendanheittäjää, joita kuunnellessa vakuuttuu siitä, että kätilö on heidät turvasta kiskonut tunturien kupeeseen leukoja louskuttamaan.

– Olima Karttusen kans Kihlangissa soutamassa lohta. Valehtelematta kakskytäkakskilonen hyppäs venheesseen, nappas Karttuselta kalian käestä ja hyppäs takas Väyhlän. Karttunen narautti uuen auki emmäkä puhuhneet kumpikhan mithän. Vielä mie sen kännisen kojamon sieltä ylös kiskon, poka varma.

Tiukempaa kuin Napapiirin Sankarit

Oikea pohjoisen elämä on joskus tiukempaa kuin Napapiirin Sankarit. Leijonien voitokkaan Sotshin olympialaisten pronssiottelun jälkeen bongaan Ylläksellä karaokebravuurini:

– Ihanaa, Leijonat, ihanaa – tämä on ihanaa! Kajautan kaverini kanssa duettona.

Saman tien eturiviin pärähtää joukko kolarilaisia leijonapaitoja laulamaan mukana, nyrkit hyväksyvästi ilmaa takoen.

Vaikka tekee kipeää, niin naurattaa niin perkeleesti. Ja kaupunkilaiset väittävät, että periferiassa jää paitsioon kulttuuritapahtumista.

Olen myös todistanut artistin spontaania yksityiskeikkaa majoituspaikkani olohuoneessa ja nauttinut kevätauringosta mökin kuistilla, kun Suomen eturivin räppärit äänittävät piharakennuksessa. Mökin isäntä ei kevättunnelmissaan edes tiennyt, että Asa pudotteli riimejä hänen saunakammarissaan.

Sarvipäitä ja death metallia

Noh, onko Lapissa paikkaa sinulle? Jos kysymys on edes käynyt mielessäsi, vastaus on kyllä. Saavut tonteille, olet oma itsesi ja pidät mielen avoimena niin Lappi löytää sinut.

Oma paikkani on jotain kaupungin ja kylän väliltä. Parissa minuutissa kävelen terveyskeskukseen ja kauppaan, mutta myös joen jäälle hiihtämään tai vaaramaisemiin maastopyöräilemään.

Olen kotoisin Lapista, mutta vietin vuosikausia metropolissa ja isossa kaupungissa. Vaikka arki on arkea Lapissakin – joskin huomattavasti leppoisampaa kuin ruuhkaisemmissa paikoissa – iskee pohjoinen eksotiikka välillä minuunkin peruspuurtamisen tuoksinassa.

Ulkoilutin koiraani kotinurkilla kuulokkeet päässä iltamyöhällä. Yhtäkkiä Frank valpastui ja käänsin katseeni: viisi poroa juoksee keskellä tietä suoraan meitä kohden. Hätkähdin, mutta sitten aloin hymyillä, kun korvissa möykkäävä sotateemainen death metal säesti täyttä laukkaa lähestyviä sarvipäitä.

Huikea hetki, kuin elokuvasta.

Porot nelistivät ohitsemme kohti parin kolmen sadan metrin päässä sijaitsevia Lidliä ja Citymarketia. Niiden pihaan voi muuten kovilla pakkasilla jättää auton käymään, jos poikkeaa pikaostoksille.

Sitä se on se Lapin meininki. Tähtitaivaan alla kuuntelet örinäheviä kun porot juoksevat supermarkettiin.