Lappi tuo ihmisistä esiin uusia puolia, useimmiten hyvässä. Tässä kolmen ihmisen kolme tarinaa, joissa Lappiin muuttoa on seurannut jotain itselle yllättävää tai uutta elämässä!
Liisa Kuittinen – Toimittaja loikkasi eräopaskouluun
“Kun muutin Lappiin marraskuussa 2014, suunnitelmissani ei todellakaan ollut, että jokin päivä menisin eräopaskouluun. Toisaalta joskus kymmenen vuotta sitten en olisi osannut kuvitella sitäkään, että ylipäätään jokin päivä asun Lapissa. Elämä on vienyt yllättävää polkua.
Olen taustaltani kaupunkilainen ja elänyt ennen Lappiin muuttoa isoissa kaupungeissa. Lähtöisin olen pääkaupunkiseudulta ja opiskeluvuodet asuin Tampereella, ja välillä myös ulkomailla Saksassa ja Italiassa. Opintojen jälkeen muutin Helsinkiin, jossa ehdin asua kymmenen vuotta ennen Lappiin muuttoa.
Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta en voi kutsua itseäni miksikään eräjormaksi tai kokeneeksi retkeilijäksi. En myöskään muuttanut Lappiin luonnon takia, kuten monet tekevät. Olen aina hiihtänyt ja patikoinut, mutta tehnyt vain päiväretkiä. Esimerkiksi pitkistä vaelluksista minulla ei ollut ennen eräopasopintojen aloittamista lainkaan kokemusta.
Hain eräopaskouluun, koska kaipasin elämääni jotain uutta. Ajatus koulusta muhi päässäni vuoden, ja keväällä 2019 päädyin hakemaan Muonioon ammattiopisto Lappian erä- ja luonto-oppaan koulutukseen.
Olen valmistunut Tampereen yliopistosta vuonna 2004 ja työskennellyt sen jälkeen media-alalla erilaisissa tehtävissä. Tykkään työstäni ja olen saanut tehdä tosi kivoja hommia, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata toimittajan töiden rinnalle jotakin muuta. Olen ihminen, joka tykkää vaihtelusta ja uusien asioiden opettelusta. Minun on aika helppo hypätä uuteen, enkä pelkää muuttaa elämääni.
Koulussa on ollut tosi monesti sellainen olo, että mitä hittoa täällä teen. Erityisesti alkuun mietitytti, miten pärjäisin mukana, sillä lähdin liikkeelle tosi nollasta. Tuntui, että kirittävää oli tosi paljon. Vähitellen kuitenkin sopeuduin rytmiin.
Meidän ensimmäinen pitkä vaellus syyskuun alussa suuntautui Lemmenjoen kansallispuistoon. Kuuden päivän vaellus oli huikea kokemus. Liikuimme pääosin Lemmenjoen kansallispuiston erämaaosassa omia polkuja. Vaellus päättyi Lemmenjoen varteen satamaan, josta meidät kuljetettiin veneillä Njurgulahteen. Oli upea syyskuinen ruskapäivä ja aurinko paistoi. Ajattelin, kuinka onnekas olenkaan, kun saan liikkua näissä maisemissa. Tunsin suurta vapautta.
Olen tehnyt tähän asti elämässäni lähinnä ajattelutyötä. Toki toimittaja käy juttukeikoilla, mutta lopulta koneen ääressä tulee istuttua tosi paljon. Eräopaskoulu on pannut liikettä niveliin ja opettanut monia konkreettisia taitoja. Välillä kuitenkin yhä mietityttää, olenko oikeassa paikassa ja onko tämä minun alani. Toisaalta ajattelen, että koulutus kasvattaa joka tapauksessa ammattitaitoani ja osaamistani, tein sitten jatkossa mitä tahansa.
En usko, että olisin koskaan päätynyt eräopaskouluun, jos en olisi muuttanut Lappiin.”
Matthijs Overhaal – Nollataustalla nyrkkeilyn pauloihin
“Muutin Lappiin hieman reilut puoli vuotta sitten Maltalta, kun suomalainen tyttöystäväni tuli Rovaniemelle viimeistelemään opintonsa. Jos miettii viiden vuoden taakse, että kumpi olisi ollut epätodennäköisempää: nyrkkeilyn harrastaminen vai se, että asun Lapissa, vastaus on nyrkkeily.
Ennen kuin aloitin nyrkkeilyn harrastamisen Rovaniemen Reippaassa, ei minulla ollut mitään kokemusta tai käsitystä kamppailulajeista. Tavalla tai toisella olin aina pohtinut asumista jossain päin Pohjois-Eurooppaa lähellä luontoa. Muistan, kun olin kahdeksan tai yhdeksän vuoden ikäinen, ja isoäitini teki bussimatkan Skandinaviaan ja kuinka hän kertoi kaikesta näkemästään. Jotenkin ajatus pohjoisessa asumisesta on aina houkutellut.
Olen tehnyt aiemmin myynnin ja graafisen suunnittelun töitä, ja on tullut kieltämättä yllätyksenä kuinka tärkeä suomen kielen taito on ollut oman alan töitä hakiessa. Vaikka oma kielitaito kehittyy nopeasti, on töiden löytyminen ollut hankalaa. Kun tänne on yrittänyt asettua, löytää töitä ja asiointi eri virastojen kanssa on ollut melko haastavaa, on nyrkkeilysalilla käyminen kolmesti viikossa samojen ihmisten kanssa tuonut itselleni rutiineja, mahdollisuuden tavata ihmisiä ja hakea tunnetta, että kuuluu johonkin. Viimeisin on kuitenkin ehkä se inhimillisin tunne, mitä ihmisellä voi olla ulkomailla asuessaan. Ja pidin kyllä jo etukäteen ajatuksesta hiekkasäkin lyömisestä itseäni uuvuttaen.
Vaikka olen nyrkkeilyt vasta vähän aikaa, on nyrkkeilyssä lukemattomia asioita opittavaksi. Kuinka osuu iskuilla, miten kääntää vartaloaan ja suojaa itseään tai lukee vastustajan liikkeitä… Harjoitukset ovat intensiivisiä ja etenkin loppua kohden on vaikea pitää hyvää tekniikkaa tai muistaa pitää käsiä ylhäällä. On kuitenkin erittäin palkitsevaa, kun onnistuu lukemaan vastustajan iskun, väistämään ja lyömään takaisin. Jokaisen treenin jälkeen on fyysisesti ja henkisesti autuaan tyhjä olo. Se tunne on mahtava.”
Pekka Laamanen – ”Koulussa kielitaito oli kutonen”
“Minut lomautettiin työstäni rautakaupassa Savonlinnassa syksyllä 2018, jolloin haave talvesta Lapissa työnteon merkeissä tuli ajankohtaiseksi. Nyt työskentelen toista talvea Saariselän ja Kakslauttasen alueella safariyrityksessä jokapaikanhöylänä, pääasiassa pidän huolta meidän kelkka- ja pororeiteistä, mutta olen myös apuna safareilla ja autan työkavereita tarpeen tullen. Idea Lappiin lähdöstä oli lähtöisin alunperin jo junnuvuosien kelkkailusta. Kelkat ovat aina kiehtoneet ja siitä ajatus lähtikin, että pääsisi työkseen kelkkailemaan pohjoiseen ja näkemään Lapin maisemat kelkan selästä käsin.
Lappi on kyllä kaivanut itsestä myös uusia puolia. Oma kielitaitoni oli peruskoulussa kutonen, mutta siinä yllätti itsensä suuresti, kuinka nopeasti sitä vaan oppi puhumaan ja ymmärtämään englantia työkavereiden ja asiakkaiden kanssa puhuessa. Kun täällä näkee lukuisat ulkomaiset työntekijät, jotka ovat tulleet pohjoiseen kuka mistäkin tekemään töitä, niin kyllä heille tekee mieli tarjota mahdollisuus tutustua vähän suomalaisiinkin ja tarjota kelkkakyyti katsomaan maisemia Kiilopäälle. Täällä on pitänyt opetella elämään kämppiksen kanssa, ja tänä vuonna se kämppis on ranskalainen. Niin se kommunikointi jotenkin vaan pelaa englanniksi. En ollut tätä ennen elänyt missään Savon ulkopuolella, ja nyt sitten lähdin 900 kilometrin päähän, kun kaikki tutut ja läheiset jäivät Savoon.
Ensimmäisen talven jälkeen kävin tekemässä töitä vanhassa tutussa rautakaupassa, mutta äkkiä huomasin, että kiireen ja helteen keskeltä kaipaa jo pois. Sanoin jo hyvissä ajoin, että voin olla toisenkin talven töistä poissa, ja sehän järjestyi. Koin, että nyt on aika nauttia elämästä ja tehdä se mitä pitää. Irtisanoin itseni tänä talvena vakituisesta työpaikasta ja nyt katsotaan mihin sitten tie vie talven jälkeen.
Täällä kun vapaapäivä koittaa, on mukava ottaa oma kelkka alle ja lähteä katsomaan Kaunispään maisemia. Työpäivän jälkeen ehtii hyvin rentoutumaan Kiilopään savusaunassa ja avantoon pulahtaessa.
Tykkään haastaa itseäni, ja sitä tämä Lappi on tarjonnut.”
