Inarin kunnan erityislastentarhanopettaja Maria Sannelvuo
Kuvaaja: Anna Ruohonen

Ivalosta löytyi valokuvaavan kelkkailijan paratiisi

Inarin kunnan varhaiskasvatuksen erityisopettaja viihtyy luonnossa kamera kädessä ja kelkan selässä.

Jos soitin ei näy selaimellasi, voit kuunnella jakson suoraan Spotifyssa.

On erilaisia keinoja kasvattaa sitkeyttä. Yksi niistä on lapioida 250 kiloa painava moottorikelkka irti umpihangesta. Maria Sannelvuolle, 29, kelkan kaivaminen on tuttu harrastus – ja mieleinen.

Pelkosenniemeltä kotoisin oleva Maria ajoi isänsä kelkalla jo lapsena. Opiskeluaikana Rovaniemellä hän pääsi kokeilemaan ystäviensä kelkkoja. Kelkalla ajaminen oli niin kivaa, että haave omasta kelkasta syttyi. Vuonna 2016 Maria hankki vihdoin ensimmäisen kelkkansa.

­– Minulla ei ollut tuolloin mitään suunnitelmaa. En esimerkiksi tiennyt umpisen kelkkailusta mitään.

Umpisen kelkkailussa eli deep snow -ajossa kelkalla ajetaan umpihangessa valmiiden reittien ulkopuolella, mikä vaatii taitoa.

Lukion jälkeen Maria lähti opiskelemaan kasvatusalaa, sillä hän ajatteli, että pohjoisesta löytyisi aina töitä opettajille ja varhaiskasvattajille. Valmistumisensa jälkeen hän saikin työpaikan Inarin kunnan kiertävänä varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Samalla kelkkaharrastukselle avautui uusi ulottuvuus, sillä Ivalosta löytyy upeita kelkkailumaastoja.

Talvisin kaikki Marian viikonloput kuluvat kelkkaillessa. Reissuillaan hän pitää huolen siitä, ettei vahingoita luontoa.

– Emme aja puiden päälle tai tee mitään muutakaan sellaista, mistä jäisi jälki. Pyrin ajamaan siten, että kun kesällä kävelen siitä samasta rinteestä ohi, näkyvillä ei ole jälkeä siitä, että siellä on ajettu kelkalla.

Yleensä Marian ajokaverit ovat miehiä, mutta viime vuosina lajin pariin on innostunut myös yhä useampi nainen.

– Umpisen kelkkailu on saanut selvästi jalansijaa naisten keskuudessa.

Umpisella ajo vaatii Marian mukaan tekniikkaa, harkintakykyä, voimaa – ja sitä sitkeyttä. Upeimpia reissuja ovat helmi-maaliskuussa puuterilumessa tehdyt retket erämaahan. Lumi pöllyää ja ajo maittaa niin, ettei kukaan seurueesta malttaisi pysähtyä.

Vaikka Maria ajaa harkiten, nimenomaan adrenaliinipiikit koukuttavat. Jyrkkien rinteiden ajaminen tarjoaa niitä korkeanpaikankammosta kärsivälle kelkkailijalle.

– Niissä on sitä jännitystä ja kuolemanpelkoa, Maria sanoo.

Pääset kuuntelemaan kaikki ilmestyneet podcast-jaksot tästä linkistä.