Maria Sannelvuo moottorikelkkailemassa
Kuvaaja: Sampsa Wesslin

Mikä moottorikelkkailussa kiehtoo, Maria Sannelvuo?

Lapissa on noin 22 000 rekisteröityä moottorikelkkaa, ja viimeistään tänne muuton myötä tulee selväksi, että kelkat ovat tiivis osa paikallista elämää.

Lajin viehätystä saattaa olla vaikea ymmärtää ulkopuolisen silmin, joten kysyimme harrastajalta, mikä siinä kelkkailussa viehättää ja miten pääsee alkuun.

Ivalossa asuva 28-vuotias Maria Sannelvuo työskentelee varhaiskasvatuksen erityisopettajana Inarin kunnassa, ja on aika kova kelkkailija. Jyväskylässä syntynyt, mutta Pelkosenniemellä kasvanut Sannelvuo opiskelee töiden ohessa valokuvaajaksi ammattiopisto Lappiassa.

Tässä kuusi kysymystä ja fiksua vastausta moottorikelkkailusta!

1. Mikä on sinun ensimmäinen muistosi moottorikelkkailusta?

”Isällä oli ja on edelleen Lynx 3300GL vuosimallia 1989. Verkkokalvoihin on kyllä piirtyneet lapsuuden kevättalvet mökillä ja isä ja vanhemmat sisarukset ajamassa sillä ympäri jänkää. Siitä se kipinä umpisen (umpihangen, toim. huom.) ajamiseen varmaan lähti. Isä sanoo aina, että Lynx on kuin hankisääski. Tehtiin sillä kyllä töitäkin, isä ajo kelkalla ja reellä kiviä mökin rantaan, ettei tulva söis törmää. Sain roikkua suksilla reen perässä ja joskus se mäjäytti päin puuta, kun alko kattelemaan tuleeko pikku-Maria vielä perässä. Silloin opin, että vaikka kotimainen kelkka on kestävää tekoa, vie suomalainen mänty silti voiton.”

2. Miten kuvailisit omaa suhdettasi moottorikelkkailuun tällä hetkellä?

”No ensimmäiseksi täytyy sanoa, että on ollut kyllä mielettömän hieno talvi! Kausi alkoi jo lokakuussa, kun saatiin lumet aikaisin Ylä-Lappiin. Yli puoli vuotta on päässyt siis jo ajamaan ja vielä jatketaan maaliskuun lopussa. Kelkkailuhan on minulle suoranainen intohimo. Ei ole vielä semmosta päivää tullut, ettei jaksaisi lähteä ajamaan, vaikka ois kova pakkanen tai huono keli. Alotin harrastamisen 2017 talvella ja ajattelin, että kyllä ne ajohalut siitä löysää, kun muutama tuhat kilometriä tulee mittariin. Ei ole vielä helpottanut. Voisi oikeastaan sanoa, että tällä hetkellä panostan kelkkailuun kaiken ylimääräsen ajan ja rahan.”

3. Miten olet päätynyt moottorikelkkailun pariin noin antaumuksella?

”Olen vähän semmonen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Jos jostakin tosissaan innostun, niin sitten se lähtee ihan lapasesta heti alkuun. Kun hommasin ensimmäisen kelkan, harrastus vei kyllä mennessään. Minun kaveripiiri oli tuohon aikaan semmonen, että kelkkailun pariin oli helppo ajautua. Laji myös vaikutti siltä, että se haastaa oppimaan paljon uutta ja mahdollistaa monenlaiset retket.”

4. Mitkä kelkkailussa jaksaa innostaa?

“Parasta on se, että sitä tehdään yksin yhdessä. En ole koskaan ollut joukkuelajien harrastaja, mutta viihdyn silti ihmisten kanssa. Porukassa harrastaminen on mukavampaa ja ennen kaikkea turvallisempaa. Voisin sanoa, että kelkkaillessa oppii joka kerta uutta tai vähintäänkin saa uusia kokemuksia. Se tuo jonkinlaista vapauden tunnetta. Kun lähtee hyvin pahan korkeanpaikankammon omaavana Ruotsin vuoristoihin ajamaan, niin saa kyllä myös hyviä adrenaliinipiikkejä. Parhaimpia ovat silti helmi-maaliskuun päivät koti-Suomessa, kun on vielä pehmeää lunta ja aurinko paistaa. Omaa kotiseutuakin oppii tuntemaan paremmin, kun kiertää sen kelkalla. Etenkin, jos asuu Suomen suurimmassa kunnassa.”

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Maria Sannelvuo
Kuvaaja: Sampsa Wesslin

“Kelkkailussa jaksaa innostaa se, ettei ikinä ole tarpeeksi hyvä. Kaikki pitää oppia kantapään kautta ja itse tekemällä. Umpisenkelkkailu on hyvinkin tekniikkalaji. Tulee aivan mahtava olo, kun pääsee taas astetta jyrkemmän rinteen ylös ja kelkka menee juuri sinne, mihin sen ohjaa. Olen aiemmin harrastanut ratsastusta ja kelkkailu on siinä mielessä hyvinkin samankaltaista, että pyritään oppimaan, miten itseä isompaa ja voimakkaampaa asiaa hallitaan mahdollisimman helposti.”

5. Mikä on parasta, mitä kelkan kanssa voi tehdä?

”Kelkalla pääsee moniin sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten välttämättä pääsisi. Tai ainakin se olisi huomattavasti työläämpää. Olisi monet upeat maisemat jääneet näkemättä ilman kelkkaa. Mahtavaa on se, kun ollaan hyvällä porukalla ajamassa ja on hyvä keli. On vaikea kuvata sitä fiilistä. Se saa unohtamaan kaikki maailman murheet hetkeksi. Kelkkailu antaa myös suuria onnistumisen tunteita, kun olet harjoitellut jotain juttua kauan ja se vihdoin onnistuu.”

6. Miten pääsee alkuun?

”Jos ei ole ikinä ajanut kelkalla, on varmaan viisainta alkuun vuokrata kelkka tai lainata tutulta, jos se on mahdollista. Heti ei kannata lähteä ostamaan omaa, on parempi ensin kokeilla, onko se yhtään oma juttu. Kelkkailuun saa menemään omat ja toistenkin rahat, joten on myös hyvä aloittaa sillä, että hankkii pikkuhiljaa omia ajokamppeita. Nykyään alkaa olemaan jo paljon Facebook-ryhmiä jne., joista saa apua pulmatilanteissa. Yksin tämän harrastuksen parissa ei siis tarvi olla. Tämä on myös sellainen harrastus, jossa verkostoituu nopeaa. Talvi on liian lyhyt siihen, että tutustuisi ajokavereihin perinpohjaisesti ensin. Siinä se selviää, tuleeko toisen kanssa toimeen, kun yhdessä kaivaa kelkkaa kymmenettä kertaa hangesta irti.”

Seuraa Mariaa (ja hänen kohtalaisen moottorikelkkapainotteista sisältöään) Instagramissa!