Kaija Ryytty Hopiaojan varrella Tankavaarassa

"Täällä elämä tuntuu luonnolliselta"

Kaija Ryytty halusi kokeilla Lapissa asumista. Tankavaara ja Lappi yllättivät alussa monta kertaa, mutta muuttokuorma seurasi pian perässä Tankavaaraan.

90 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen sijaitsee Tankavaaran kultakylä. Kullanhuuhdonta alkoi alueella jo 1930-luvulla, ja nelisenkymmentä vuotta myöhemmin paikalliset kullankaivajat saivat päähänsä esitellä työtä matkailijoille, antaen myös heille mahdollisuuden kokeilla kullanhuuhdontaa.

2010-luvulla Tankavaarassa ei ole kyse pelkästään historiallisesta nähtävyydestä ja turistikohteesta. Ravintolassa, majoituksen parissa ja Kultamuseossa työskentelee kymmeniä ihmisiä, joista osa myös asuu Tankavaarassa. Eikä kullanhuuhdontakaan ole alueella loppunut.

Yksi asukkaista on helmikuussa harjoitteluun saapunut ja sen jälkeen Tankavaaraan pysyvästi Jyväskylästä muuttanut Kaija Ryytty.

— Olin koulun kautta aiemmassa harjoittelussa Retkipaikalla, ja sitä kautta sain kuulla, että tänne saattaisi päästä toiseen harjoitteluun, Ryytty kertoo.

Toukokuussa Ryytty valmistui matkailualan perustutkinnosta Jyväskylästä, ja muuttokuorma löysi tiensä kokonaisuudessaan Tankavaaraan. Koulunsa Ryytty on käynyt Espoossa, joten voisi kuvitella, että totuttelu Tankavaaraan ottaisi hetken.

Kaija Ryytty suolla

— Täällä oli alusta asti oli todella tervetullut olo, ja tuntui kodilta. Tosin ensimmäistä kertaa tänne tullessa kyllä tuntui, että olisi tullut ihan toiseen maailmaan, Ryytty sanoo viitatessaan kädellään Tankavaaran hieman villin lännen tyyliin rakennettujen myymälärakennusten suuntaan.

Työnkuvaan kuuluvat tarjoilijan työt ravintolan puolella sekä opastukset luontoretkille.

— Täällä pääsee tekemään kaikenlaista. Aiemmin olin työskennellyt muun muassa huoltoasemalla sekä taksin kuljettajana. Luontomatkailu ja opastustehtävät kiinnostavat, mutta tykkään myös ravintolatyöstä Tankavaarassa, ja kesällä työtä riittää paljon.

Kesällä Tankavaarassa nimittäin pitää kiirettä. Tavallisten matkailijoiden lisäksi siitä pitää huolen elokuussa järjestettävät kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut. Paikalle odotetaan kuuden päivän ajan 400-500 kilpailijaa päivässä sekä yhteensä tuhansia vieraita. Mistään pikkutapahtumasta ei ole kyse.

Lapin vähemmän yllättävä vetovoimatekijä

— Vuoden ajan oli ollut sellainen olo, että haluan kokeilla Lapissa asumista. Ensimmäinen kosketus Lappiin tuli kuitenkin jo pienenä, kun kiersimme isän kanssa autolla Lappia. Viimeinen sellainen reissu tehtiin, kun olin alle 10-vuotias, Ryytty kertaa.

Siinä, mikä Lapissa Ryyttyä houkutteli, ei ole mitään kauhean yllättävää.

— Onhan se klisee, mutta kyllä se oli Lapin luonto, Ryytty nauraa.

Tankavaarassa Urho Kekkosen kansallispuisto alkaa käytännössä Ryytyn takapihalta. Sinnekään ei tarvitse lähteä vaeltamaan päiväkausiksi, vaan piipahtamaan pääsee pikaisesti esimerkiksi vapaapäivinä tai töiden jälkeen.

Pitkospuut luontopolulla Tankavaarassa

Tankavaarassa ei ole enää luontokeskusta, mutta entisen Koilliskairan luontokeskuksen paikalla toimii nyt Tankavaara Wild elämys- ja kokouskeskus. Erilaisia reittejä löytyy muutaman kilometrin luontopoluista päiväpatikkaan Jorpulipään laelle katselemaan Pyhä-Nattasen tunturijoukkoa. Tai sitten voi lähteä päiväkausiksi kansallispuiston uumeniin. Tankavaaran Kultakylä myös tarjoaa nyt entisen luontokeskuksen puitteissa opastettuja vaellusretkiä Lapin luontoon.

— Itse olen enemmän sellainen päiväpatikoija tai yhden yön reissujen tekijä. Pohdimme juuri kämppikseni (Rinkkaputki-blogia pitävä Anne Sulander) kanssa, että voiko Lappiin muuttaa jos ei ole eräjorma. Vastaus on, että kyllä voi!

Luonnossa liikkuessa Ryytyllä ei kuitenkaan pidä kiirettä. Aina on hyvä hetki jäädä ottamaan valokuvia tai jäädä kuuntelemaan linnunlaulua.

Kaija Ryytty

Vaikka nyt Tankavaaran ympäristön kynttiläkuuset tuntuvatkin kodikkailta, on Lappi päässyt myös yllättämään ensimmäisen asuinvuoden aikana.

— Ajattelin ennen harjoittelua, että täällä olisi kauhean kylmä ja kaamos olisi pimeä. Kovana pakkaspäivänä ilma on kuitenkin niin kuivaa, ettei se tunnu sen pahemmalta kuin Jyväskylässä. Kaamoksen aikana taivaan sävyt ja lumi tekevät sen, ettei ole pimeää.

Ajatus syrjässä olemisesta kumoutui, kun 10 kilometrin matkan Vuotsoon kaupalle kulkee kesällä vaikka polkupyörällä. Isommille ostoksille voi sitten lähteä Saariselälle tai Ivaloon. Kirjastoautokin tulee nyt pihaan asti.

– Se on aika yllättävä kontrasti, kun aikaisemmin Jyväskylässä on saanut kuitenkin lähteä kaupungin keskustaan asti kirjastoon ja nyt kirjasto tuleekin oven eteen.

Ehkä suurimman yllätyksen on kuitenkin tarjonnut Lapin kesä.

— Meillä oli ensin kesäkuussa reilut parikymmentä astetta lämmintä ja sitten menikin yöllä pakkaselle ja tuli räntää. Oli aika vilpoisaa merinovillakerrastosta huolimatta, kun kävin tunturissa, tankavaaralainen nauraa.

Stressi tipotiessään

Ryytty on perustanut myös Pohjankettu.fi-sivuston, jossa nainen pitää blogiaan sekä jakaa kuvia retkiltään.

— Koen olevani enemmän kuitenkin valokuvaaja kuin kirjoittaja. Isäni harrastaa valokuvausta, ja olen jo lapsena lainannut häneltä filmikameran itselleni. Blogi on siis ehkä eniten väylä jakaa kuvia Instagramin lisäksi.

Instagramissa Ryytyn kuviin voi tutustua @pohjankettuphoto-tilin kautta.

Vaikka blogi onkin vain harrastus, on sen kanssa olemassa pieni taka-ajatus tulevaisuuden varalle.

— Olen joskus miettinyt, että jos ryhdyn matkailuyrittäjäksi, niin sen verkkosivuna ja yrityksenä toimisi sitten Pohjankettu.

Nyt elanto tulee vielä opastuksista ja tarjoilijan hommista Tankavaarassa. Yksi asia työelämässä on kuitenkin muuttunut pohjoiseen muuton jälkeen.

— Täällä ei ole stressannut missään vaiheessa, vaikka tekeekin paljon töitä. Elämä tuntuu luonnolliselta, kun työpäivinä tekee töitä ja vapaapäivät liikkuu luonnossa. Luonnossa liikkuminen on tehnyt omalle mielelle todella hyvää.