Mielikuvien Lapissa on kiireetöntä, rehellistä, ystävällistä ja aitoa. Sama pätee myös täällä puhuttuun kieleen.
Pohjoisessa puheessa saatat kuulla kaikuja niin meänkielestä kuin saamestakin, ja puhekielessä monesti yhdeksi ”Lapin murteeksi” kutsuttu peräpohjalainen murre jakautuu useisiin alamurteisiin, jotka taipuvat käyttäjänsä suussa niin ajallisesti kuin paikallisestikin.
Ajatusta lämminhenkisistä, reiluista, vieraanvaraisista ja joskus vanhakantaisistakin pohjoisen asukkaista ylläpitää osaltaan alueella käytetty kieli, kertoo sosiolingvistiikkaan erikoistunut suomen kielen apulaisprofessori Johanna Vaattovaara Tampereen yliopistosta.
– Kun kielen käyttäjiin yhdistetään kyseisiä ominaisuuksia, heidän käyttämänsä kieli kuulostaa lämminhenkiseltä, reilulta ja niin edelleen, Vaattovaara sanoo.
Tässä muutama Mun Lapin valitsema seikka lappilaisesta puheesta, joiden avulla pääset sisälle Lappiin ja pohjoiseen mielenlaatuun!
1. Hoon päältä puhuminen
– Jälkitavujen h on asia, joka varmasti parhaiten maallikolle tulee mieleen, Oulun yliopiston suomen kielen professori Harri Mantila sanoo.
Jälkitavujen h, kansankielellä hoon päältä puhuminen on lappilaisen puheen stereotyyppi. Kun lappilainen taas sanoo ku mie alakasin hoom päälep pääsemhää, on asiaa alettu ymmärtää.
2. Rohki
Kun jokin on rohki hyää, on se erittäin hyvää. Lapissa rohki hyvää ovat esimerkiksi puhdas ilma, ainutlaatuisen arktinen luonto sekä tekemisen meininki.
3. Vasiten
Vasiten eli tarkoituksella tai tahallaan. Sitä me tavataan Lapissa harrastaa, tehdä asioita tositarkoituksella!
4. Solekko tehä
Sanonta kertoo lappilaisesta luonteenlujuudesta. Stressata tai empiä ei kannata, sillä muuta ei tarvita kuin toimeen tarttumista!
5. Sole poka mikhään
Sole poka mikhään -hokemaan törmää nykyään usein. Nuoremmalle ja vähemmän tietävälle suunnatun puhuttelun on voinut kuulla esimerkiksi kemiläislähtöisen koomikon Jope Ruonansuun suusta, mutta itse sanonta on vanhempi.
– Puhuttelu on ollut varsin yleinen ainakin länsimurteissa. Itsekin tunnen sen hämäläismurteista jo lapsuudesta, Mantila sanoo.
6. Sinni
Kun jollakulla on sinniä, on tällä sisua. Ja pohjoinen mielenlaatu, se on periksiantamaton.
7. Luppoaika
Eläpä hättäile, istumma mättäälle ja keitämmä potut. Lapissa osataan myös nauttia luonnonrauhasta ja vain olla jouten. Luppoaika tarkoittaa myös hankikannon aikaa, jolloin porojen on pärjättävä vain naavaa eli luppoa syömällä, kertoo Suomen murteiden sanakirja.
8. Poronkusema
Joku nuorempi on saattanut kuulla rovaniemeläisestä opiskelijatapahtumastakin, mutta perinteisemmin poronkusema tarkoittaa matkaa, jonka poro kykenee virtsaamatta kulkemaan. Mittausten ja perimätiedon mukaan tämä matka voi olla enimmillään 7,5 kilometriä, kertoo Tiede-lehti.
Pohjoisen perinteisten elinkeinojen tärkein eläin kun ei pysty tekemään tarpeitaan vauhdissa.
9. Mie
Kun Antti Tuisku laulaa pedon olevan irti, sinä olet sä ja mie Antti Tuisku.
Suomipopin rovaniemeläisen supertähden lisäksi sanan voi kuulla vaikkapa Yleisradion urheilulähetyksissä, kun ylitorniolainen Sami Jauhojärvi kommentoi maastohiihtoa.
Mie ja sie -persoonapronomineja kuulee perusmuodossaan myös kaakkoisessa Suomessa. Puhujan voi kuitenkin paikallistaa sijamuotojen perusteella: kun kaakossa omistusta osoitetaan sanomalla miun, käyttää peräpohjolaa puhuva esimerkiksi muotoja minun tai mun.
Mutta kuten murteidentutkimukseen erikoistuneen Mantilan väitöskirjan nimi kuuluu, ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna. Murteesta tai muista kielen paikallisuuksista ei kannata hämmentyä, ja matkimalla paikallisen puheenpartta saat varmasti osaksesi kummastuneita katseita.
Sen sijaan puhu omaa kieltäsi, kuuntele ja yllätä itsesi vielä joskus sanomasta mie.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Kotimaisten kielten keskuksen Murteiden sanakirjaa