Kausiluonteinen työ Levillä tarjoaa Jenna Rantalalle mahdollisuuden viettää runsaasti aikaa perheensä kanssa kiireisimpien kausien välissä.
Ravintola-alalla työskentelevä Jenna Rantala, 38, asui parikymppisenä useita vuosia Rovaniemellä, jonne hän muutti Turusta ihan ex tempore asunnon saatuaan.
– En tuntenut paikkakunnalta ketään, mutta olin kuullut juttuja sukulaiselta, joka kävi työmatkoillaan Rovaniemellä. Etelään palaamisen jälkeen Lapin kaipuu oli jatkuvaa.
Kymmenen vuotta Turussa vietettyään Rantala palasi pohjoiseen – tällä kertaa puolison kera.
– Löysimme pienen omakotitalon järven rannalta ja ihanat vuokranantajat. Asumme Kittilän Lompolossa, josta on Leville matkaa 40 kilometriä. Matka ei tunnu kovin pitkälle enää, vaikka tie on suurimmaksi osaksi todella huonokuntoinen.
Tunturissa työskentely on erilaista
Nykyisin Levi Restaurantsilla tarjoilijan työtä tekevän Jenna Rantalan mukaan työ tunturissa on hyvin erilaista kuin muualla.
– Työyhteisössä on paljon vieraskielisiä, mikä tuo mukanaan erilaisia työtapoja, kulttuurieroja ja kielimuureja, joista on aina selvitty huumorilla. Vuoropäällikkönä vastaan vuorojen sujuvuudesta. Etelässä työ ja asiakasvirta ovat tasaisia. Tunturissa asiakkaat tulevat pääasiassa ruskan aikaan ja talvella.
Asiakasmäärät vaihtelevat paljon talvisesongin sisälläkin. Eniten työtä on jouluna, uutenavuotena, hiihtolomilla, keväthangilla ja pääsiäisenä.
– Kesällä suurin osa paikoista aukeaa vasta juhannuksen jälkeen. Sesonkiluonteisuus on siitä tylsää, että kun tutustut ihmisiin, opit tuntemaan heidän työtapansa ja joidenkin kanssa lähennytkin, niin sitten kausi loppuu, useimmat työkaverit lähtevät ja itse jäät. Se on välillä tosi surullista ja kauden lopussa onkin aina isot itkut, kun sanotaan heipat.
Suurin osa paikkakunnalla asuvista kausityöntekijöistä tekee useampaa työtä.
– Jotkut menevät seuraavaan ravintolaan, jotkut yökerhoihin ja toiset aamuyöstä kauppaan hyllyttävään. Vaihtoehtoja on ja kaudella töitä tekevälle riittää.
Rantalalla on baarimestarin erikoisammattitutkinnon lisäksi myös lähihoitajan pätevyys, mutta hän ei ole harkinnut kahden työn tekemistä.
– Tykkään työstäni ja nautin siitä, mutta haluan viettää aikaa myös perheeni ja etenkin pienen tyttöni kanssa, koska hän kasvaa niin vauhdilla. Olen harkinnut ainoastaan, että tekisin muutaman baarivuoron ensi kaudella. Pääsisin testaamaan, vieläkö drinkit muistuu mieleen ja tuleeko niitä samaan tahtiin kuin parikymppisenä.
Oma auto on välttämättömyys
Siinä missä moni kausityöntekijä jakaa asunnon tai huoneen muiden työntekijöiden kanssa, Jenna Rantala asuu puolisonsa, puolitoistavuotiaan tyttärensä ja Vilma-koiran kanssa idyllisessä Lompolon kylässä.
– Minulla on tällä hetkellä kaksi hevosta kotipihassa. Niiden kanssa tulee touhuttua päivittäin. Perheen kanssa oleminen on parasta arjessa. Talvella tulee lasketeltua ja käydään reissuilla moottorikelkalla.
Vaikka ajomatka Leville hurahtaa nykyään jo huomaamatta, 60 kilometrin matka Kittilän kirkonkylälle ja 45 kilometrin matka talvella työpaikalle vaikuttaa elämään monin tavoin.
– Skibussi kulkee tunturia ympäri tiettyinä aikoina, mutta kauempaa ei pääse töihin ilman omaa autoa. Aina pitää toivoa, että auto lähtee käyntiin.
Kauempana asuvat eivät välttämättä tutustu uusiin ihmisiin niin helposti.
– Kittilässä järjestetään jonkinlaisia perhekahviloita ainakin seurakunnan toimesta, mutta en ole niihin osallistunut.
Ystävien tapaamiseen kannattaa Rantalan mielestä silti panostaa.
– Vaikka ystävien kanssa pääsemme harvemmin näkemään, niin on ne ystävät silti Lapissakin parasta, yksi elämän voimavaroista.
