Kemijärvellä sijaitseva Suomutunturi tarjoaa tuulensuojaa ja kaikentasoisia rinteitä. Laskettelijan on helppo nauttia hoidetuista rinteistä alkukevään auringonpaisteessa, mutta mitä kaikkea löytyykään laskettelukeskuksen kulisseista?
Vuokraamo on hiihtokeskuksen tietokeskus
Hannu Korvalla on menossa kiireinen aamu Suomutunturin vuokraamossa.
Siteet säätyvät vauhdilla laskijoille sopiviksi ja sopivat sukset löytyvät 200 parin joukosta käden käänteessä. Samalla hoituu lippujen myynti ja yleinen tiedon jakaminen eteenpäin.
— Tämä on sellainen hiihtokeskuksen tietokeskus.
Tavallisesti Korvan työpäivät koostuvat vuokraamon sijaan ski patrolin leivissä rinneturvallisuudesta huolehtimisesta. Siihen kuuluvat muun muassa rinteiden kunnon tarkkailu, verkotukset ja tarvittaessa ensiaputehtävät. Lähtökohta tosin on, että mahdollisimman monet onnettomuudet rinteessä vältettäisiin jo ennalta, ja esimerkiksi tyhjiöpatjoilla tai muilla ensiapuvälineillä tarvitsisi auttaa laskijoita mahdollisimman harvoin.
— Turvallisuus on näkökulma kaikkeen tekemiseen lasketteluksekuksessa. Useimmat onnettomuudet johtuvat liian hurjasta vauhdista tai taidoille liian jyrkästä rinteestä.
Hiihto-oppeja kymmenelle kansalaisuudelle
Hiihdonopettaja Tapio Hulkko johdattaa ensi kertaa laskettelusuksilla olevaa oppilasta läpi pujotteluradan. Vaikka Hulkolla on kokemusta suksien päältä yli viiden vuosikymmenen ajalta, on kuluva talvi ensimmäinen hiihdonopettajana. Suomen hiihdonopettajien ohjaajakurssin hän kävi alkukaudesta.
— On tämä kyllä palkitsevaa touhua. Tänä talvena olen opettanut kymmentä eri kansallisuutta. Aasialaisille asiakkaille kyse on enemmän elämysten antamisesta kuin hiihdonopetuksesta, Hulkko kertoo.
Laskettelun opettaminen on Hulkolle vaihtelua muista töistä hiihtokeskuksessa, joihin kuuluvat muun muassa huoltopuolen tehtävät.
— Epämiellyttävintä tässä on vaatteiden vaihtaminen työtehtävien välissä, Hulkko nauraa.
Nautiskelijoille munkki, kaakao ja Itä-Suomun rinteet
Itä-Suomun pohjalta löytyvä pienen kotakahvilan voisi sanoa näyttävän jopa lappilaisen rinnekahvilan arkkityypiltä hirsiseinineen. Sisällä näyttää juuri niin kodikkaalta ja ajattomalta kuin ulkoa käsin voi kuvitellakin.
Jos kotakahvila on rakennuksena ajaton, ei moni asia ole muuttunut myöskään rinnekahviloiden tarjonnassa. Munkki ja kaakao pitävät yhä pintansa.
Kristiina Jurmun oma työpäivä on alkanut vain puolisen tuntia ennen kahvilan aukeamista, sillä tunturissa leivotut sokerimunkit ovat valmistettu ravintolan keittiössä. Niitä menee tunturissa päivittäin yhteensä satoja sesongin ollessa kuumimmillaan.
— Meillä asiakaskunta painottuu perheisiin, joten esimerkiksi minttukaakaot menevät enemmän lämmikkeiksi kuin after ski -biletykseen.
Siinä missä Suomun päärinteet herättävät kunnioitusta jyrkkyydellään kokeneissakin laskijoissa ja ovat muun muassa ratalaskijoiden suosiossa, tarjoaa Itä-Suomun rinteet otolliset olosuhteet nautiskelijoille. Täältä löytyvät myös Jurmun suosikkirinteet.
— Idän Uuno ja Ässä ovat omat suosikit. Pitkää ja loivaa, Jurmu hihkaisee.
Tarkkailua ikkunasta, monitoreilta ja tarvittaessa kiikareiden voimalla
Kuvaruuduilla pyörivät valvontakamerakuvat eri hisseiltä ja niiden yläasemilta. Ville Tuomisen vastuulla on parhaillaan kolmen hissin valvominen.
— Samalla pitää tarkkailla rinnettä, jos siellä tapahtuu jotain, Tuominen sanoo samalla ankkurihissiä asiakkaalle kopista käsin hidastaen.
Yhdellä ihmisellä on valvottavaa melkoisesti, vaikka toinen päärinteiden ankkurihisseistä ei juuri nyt pyörikään.
— Pitää vaan jakaa huomiota paikasta toiseen niin keskittyminen pysyy yllä.
Jokainen ympäristöään havainnoiva laskettelija tai lumilautailija huomaa tutun kyltin hissilinjan varrelta: hissin sivuun vetäminen on kielletty. Kysytäänpä nyt asiantuntijalta, mitä haittaa muutamasta harmittomalta mutkasta tylsän hissinousun aikana voisi olla?
— Sivuunvedettäessä hissivaijeri voi pudota kokonaan pyöriltään.
Vaijerin asettaminen takaisin paikalleen ei sujukaan ihan käden käänteessä. Ehkä on vaan parempi uskoa opasteita.
Mukana uutta suunnittelemassa
Keittiöpäällikkö Tapani Saarikko kertoo työstään mieluummin salin kuin keittiön puolella. Syykin on selvä, sillä ruokaa tehdään vielä kevään 2019 ajan väliaikaisissa väistötiloissa ennen kuin uusi keittiö valmistuu ensi kaudeksi.
Saarikko on aiemmin muun muassa työskennellyt New Yorkissa YK-virkamiesten kokkina, ollut perustamassa Petroskoihin ensimmäistä länsimaista ravintolaa 1990-luvulla ja järjestänyt Savonlinnassa rapujuhlat Renny Harlinille Deep Blue Sea -elokuvan ensi-iltabileisiin. Sen lisäksi cv:stä löytyy erilaisia ruokahommia ja jopa lomakylän pitoa Lapissa ja Pohjois-Suomessa.
Mikä sitten saa lähes kaiken nähneen ruuanlaiton ammattilaisen tulemaan Suomulle?
— Tuli halu palata takaisin keittiöön lomakylän pyörittämisen jälkeen. Nyt pääsin mukaan hyvään juttuun, kun keittiötä rakennetaan. Saa kaiken kerralla kuntoon ja pääsee mukaan suunnitteluun, että miten asiat tehdään.
Kemijärvi ei ehkä ole ruokamaailman keskipisteessä, vaikka alkuvuodesta paikallisia vaahtokarkkeja olikin maistettavina maailman suurimmilla ruokamessuilla Berliinissä. Saarikon mukaan se ei tarkoita takapajuista ajattelua tai jämähtänyttä suhtautumista ruokaan.
— Koko ajan pitää pysyä kartalla mitä maailmalla tapahtuu. Kalasta keksii aina lisää tehtävää ja kasvisruokapuolella on paljon kehitettävää.
Rinnekuski näkee heti työnsä jäljen
Jani Aittaniemen työpäivä on alkanut vasta iltapäivän puolella. Yleensä hänen kohdallaan puhutaan työilloista tai -öistä, sillä Aittaniemen tehtävänä on laittaa rinteet kuntoon seuraavalle päivälle hissien mentyä kiinni. Lisäksi työpöydällä ovat monet muut keskuksen huolto- ja korjaustyöt keskuksessa.
Yhdellä kuskilla menee rinteiden ajoon kahdeksasta kymmeneen tuntiin. Kukseja on kerralla liikenteessä tavallisesti yhdestä kahteen, mutta jos lunta on luvattu rutkasti, lähdetään rinteitä ajamaan kolmella koneella ja latuja vielä lisäksi yhdellä. Keskuksen vastuulle kuuluu myös alueen latuverkoston ylläpito.
— Tässä näkee heti oman työnsä jäljen. Laduillakin maisemat vaihtuvat jatkuvasti, niin on kiva ajella, Aittaniemi sanoo.
Kun istuu yön toisensa perään rinnekoneen kopissa pelkkä radio seuranaan, on pakko tulla itsensä kanssa toimeen.
—Se tosin menee niin kaikissa konehommissa. Siihen on kuitenkin tottunut, kesäisin kaivinkoneita operoiva Aittaniemi sanoo.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että rinteiden kunnostamiseen riittää niiden läpi ajaminen takana olevan pyrstön laittaessa ne kuntoon. Tosiasiassa suurin työ tehdään etuosan kauhalla, jota ohjaavassa joystickissa on enemmän näppäimiä kun keskimääräisessä lentosimulaattorin ohjauskepissä. Takaosa ainoastaan viimeistelee työn ja jättää rinteen nätiksi.
— Rinteitä hoitaessa pitää esimerkiksi ylläpitää rinteissä olevia luonnon muotoja ja kumpuja, jotka muuten katoaisivat nopeasti.