Andra Lätt
Kuvaaja: Iiro Kerkelä

Loikka tuntemattomaan ja lääkäriksi Lappiin

Enontekiöllä asuva lääkäri Andra Lätt saapui ensimmäisen kerran Lappiin 2011. Mielikuva pimeästä lumen täyttämästä Lapista ei pitänytkään kutiaan.

Andra Lätt oli tekemässä harjoitteluaan Tallinnan lastensairaalassa, kun hänen puhelimensa soi. Lääkäriopiskelijalle tarjottiin muutamien kuukausien harjoittelua Pellossa, Lapissa.

— Googlasin siinä samalla nopeasti Pellon, kun en ollut ikinä kuullutkaan paikasta, ja katsoin Wikipediasta sen olevan aika lähellä Rovaniemeä. Vastasin heti että, kyllä, voin lähteä. Lähdin Pelloon ensimmäistä kertaa tammikuussa 2011. En ollut aiemmin käynytkään Lapissa, mutta mielikuva oli, että siellä on paljon lunta ja pimeä, Lätt kertaa naurun säestämänä.

Pello tarjosi muutakin kuin vain kahta edellämainittua, ja seuraavana vuonna Lätt palasi jälleen kolmeksi kuukaudeksi Pelloon. Välissä opinnot jatkuivat Virossa ja valmistumisen jälkeen Lätt palasi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Pellon terveyskeskukseen, ennen muuttoa Tornioon muutamaksi vuodeksi.

— Aika Pellossa oli todella antoisaa ja opettavaa. Vaikea yleistää, että millainen on lappilainen ihminen, mutta Pellossa on todella ystävällistä ja helposti lähestyttävää porukkaa. Kauheasti pyydettiin mukaan asioihin ja sieltä on edelleen hyviä kavereita.

Nyt, jotakuinkin yhdeksän vuotta ensimmäisen harjoittelun jälkeen äitiyslomalla olevan Lättin koti löytyy Pellon sijaan Enontekiön Hetasta, yhdessä myös lääkärinä työskentelevän avomies Jani Pohjolan, alle vuoden ikäisen pojan sekä kahden norwichinterrierin kanssa. Sinne muuttokuorma löysi tiensä puolitoista vuotta sitten, jälleen kerran töiden johdattamana.

— Tuli mieleen, että haluan kerran elämässä kokeilla, miltä tuntuu asua näin pohjoisessa, missä on niin vähän ihmisiä ja erilaiset olosuhteet kuin muualla, Tarton lähistöltä kotoisin oleva Lätt sanoo.

Lätt meni sitten avaamaan suunsa sopivaan aikaan eräässä koulutustilaisuudessa.

— Sanoin vähän liiankin avoimesti, että olisi ihana muuttaa ihan pohjoiseen Lappiin, kun kollega Enontekiöltä sanoi, että täällä tarvittaisiin lääkäreitä. Saimme Janin kanssa molemmat töitä terveyskeskuksesta.

Kotoisa olo Lapissa

Täysin tyhjästä sammakko ei päässyt suusta koulutustilaisuudessa. Ensimmäinen kosketus Enontekiöön ja Käsivarteen Lättillä tuli syksyllä 2015.

— Olin Oloksella, kun tuli spontaani idea lähteä käymään Kilpisjärvellä. Muistan kuinka Muonion jälkeen puut alkoivat pienenemään ja luonto muuttua.

Lienee ihan hyvä huomauttaa, että Olokselta on Kilpisjärvelle 200 kilometriä, eli ihan kaikki eivät olisi lähteneet matkaan spontaanin idean vieminä.

— Kilpisjärvellä totesin, että Jäämeri on kyllä niin lähellä, että siellä pitää käydä.

50 kilometrin matka lisää kyllä alkaa olla jo kivenheitto. Niillä 250 kilometrillä oli kuitenkin väliä.

— Maapallo on aika iso paikka, mutta ihmisillä on varmasti aina jostain paikasta olo, että tämä on mun paikka. Olin aivan myyty Käsivarrentiellä, ja vaikka en ollut ennen kokenut samanlaista maisemaa, niin tuli sellainen kodikas fiilis, Lätt kertoo.

Lääkäri Andra Lätt Enontekiöltä
Kuvaaja: Iiro Kerkelä

Lyhyestä otannasta huolimatta Lättillä on selvä kuva siitä, mikä elämässä Enontekiöllä viehättää.

— Luonnossa liikkuminen on täällä se juttu. Voit kävellä vaikka 10 kilometriä suoraan, ilman että tulee mitään vastaan. Se on mahtavaa töiden jälkeen. Uskon, että luonnossa liikkumisen lisäksi tämä on hyvä paikka harrastaa ja kasvattaa lasta. Olemme kyllä viihtyneet.

Vaikka aikuisena kynnys uusien ystävyyksien syntymiseen on korkeampi kuin nuoruudessa, meni Lättin mukaan heillä Enontekiöllä vain puolisen vuotta uusien ystävien löytämiseen uudesta kotikunnasta. Ehkäpä Enontekiöllä ystäväpiiri on pienempi kuin isossa kaupungissa, mutta vastapainona ystävyyssuhteet ovat merkityksellisempiä.

— Itse olen ainakin sellainen, että aikuisena tarvitsee vain pari mukavaa tyyppiä ympärille.

Yhden merkkipaalun kotoutumisessa pohjoiseen Lätt puolisoineen on ottamassa tulevana talvena.

— Pitkään me siitä puhuttiin, ja tultiin sitten siihen lopputulokseen, että kyllä se moottorikelkka ja reki meille tulevat, Lätt nauraa.

Lättin avomies oli kevättalvella poronomistajien kanssa kelkoilla paimentamassa poroja, ja kertoi silmät loistaen tunturimaisemista Lättille.

— Paikallisilla on paljon laajemmat oikeudet ajaa kelkalla, kun ulkopuoliset saavat ajaa vain merkatuilla reiteillä. Kollegat kyllä heti muistuttivat, että suuri osa Lapissa tapahtuvista vakavista onnettomuuksista tapahtuu moottorikelkkojen kanssa, eli rauhallista menoa!

Lääkäreille tarvetta Lapissa

Vaikka Lätt ei haluakaan laittaa lappilaisia yhteen koriin, yksi piirre on tuntuu pohjoisen asukkaita yhdistävän: lääkäriin ei tulla ihan vähäpätöisten syiden tähden, vaikka lääkärin näkökulmasta ei kannattaisikaan odottaa siihen asti, että vastaanotolle raahaudutaan jotakuinkin oma pää kainalossa.

— Täällä sitten näkee terveyskeskuslääkärinä paljon sellaisia sairauksia, joita ei vain tule Etelä-Suomessa terveyskeskuksissa vastaan.

Lääkäreiden virkoja ja paikkoja on auki jatkuvasti Lapissa. Lätt rohkaiseekin kokeilemaan esimerkiksi sijaisuutta pohjoisessa, jos elämä Lapissa kiinnostaa.

— Kannattaa rohkeasti kysyä, vaikka avoimia paikkoja ei olisikaan auki. Monessa paikassa on niin, että kun kuullaan että joku olisi tulossa niin ihmiset voivat pitää virkavapaata tai lomia pois.

Kuvaaja: Iiro Kerkelä

Perheen tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole täysin selvillä, mutta tällä poismuuttoa ei ole merkitty kalenteriin. Iso merkitys on Lättin erikoistumisopinnoilla, sillä jos yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri saisi Muonion vuodeosastolla työskentelyn sisällytettyä erikoistumisopintoihinsa, ei Enontekiöltä ole mitään syytä lähteä.

Lääkärin työ on toki lääkärin työtä, tekipä sitä missä tahansa, mutta Lättin mukaan paikallinen elämänmeno heijastuu myös työelämään.

— Täällä ei ole koko ajan hoppu, työelämässäkään. Se tekee mielelle ja keholle hyvää. Minua on alkanut hieman huvittamaan, kun soittelen vaikka Tallinnassa asuvalle veljelle, kun hän aina valittaa kuinka on kiire ja väsynyt. Ei sitä oikein viitsi ihmisille sanoa, että pitäisikö hieman katsoa peiliin, jos tilanne on tuollainen. Sitten tulee tekosyitä kuinka on juuri nyt sitä ja tätä tai ”sitten kun”, Lätt naurahtaa.

— Kyllä se elämä on tässä ja nyt.