Sosiaalityöntekijänä Utsjoella – Petra Suontausta
Tuhannen kahdensadan asukkaan kunnassa sosiaalityöntekijä tunnetaan etunimeltä.
– Utsjoella ei voi rakentaa ammatillista muuria ihmisten välille. Olen se Petra, jolla on lapsi samassa päiväkodissa. Jonkun eksä ja jonkun nyksä. Se täytyy vain hyväksyä, sosiaalityöntekijä Petra Suontausta toteaa alkuun.
Hänen mielestään Utsjoen kaltainen kunta sopii riittävän rennolle sote-alan työntekijälle. Sellaiselle, jolle ei ole tärkeää piiloutua ammatillisen roolin taakse.
– Täällä pärjää aito, hyväntahtoinen ja joustava ihminen.
Espoosta kotoisin oleva Suontausta tuli Utsjoelle alun perin vuonna 2016 kolmen kuukauden sijaisuuden perässä kokeilemaan elämää Lapissa. Yhteiskuntatieteen ja terveystieteen maisteri on ehtinyt toimia paikkakunnalla myös alan yrittäjänä. Hänen nykyinen työnsä on merkittävästi erilaista kuin aiemmin Helsingissä tai Tampereella.
– Kun on vain yksi sosiaalityöntekijä, työnkuva on mielettömän laaja. Aiemmin urallani sain keskittyä tiettyyn ikäryhmään ja osa-alueeseen sekä siihen liittyvään lainsäädäntöön ja palveluihin. Täällä asiakkaina ovat kaikki kuntalaiset vauvasta vaariin ja melkein millä tahansa elämän haasteiden kirjolla. Se tekee työstä mielenkiintoista, mutta myös raskasta ja kognitiivisesti vaativaa. Perehdyttäjää ei ole.
Sanotaan, että pienissä työyhteisöissä ilmapiiri on kiinni siitä, kuka sattuu olemaan vuorossa.
– Utsjoella moniammatillisuus toimii tosi hyvin. Yhteistyö koulun ja terveystoimen kanssa on sujuvaa. Soitellaan ja sovitaan yhteisiä palavereita.
Yhteistyö onkin tärkeää, sillä erikoissairaanhoidon palvelut ovat kaukana.
– Esimerkiksi lapsen tai nuoren osastojakson ajaksi koko perhe joutuu järjestämään arkensa uusiksi. Etäisyyksistä johtuen yhdellä erikoissairaanhoidon käynnillä tai jaksolla on paljon suurempi vaikutus ihmisten elämään kuin kaupungeissa.
Myös Lapin vuodenaikojen vaihtelu näkyy sosiaalityöntekijän arjessa, hyvässä ja pahassa.
– Kaamosaikana asiakasmäärä kasvaa huomattavasti, kun erityisesti mielenterveyteen liittyvä oireilu voimistuu – ihmiset jotenkin muuttuvat kaamoksen aikana. Silloin itsekin väsyy helposti. Kevättalvella valo lisääntyy monelle liiankin radikaalisti ja valitettavasti itsemurhat ajoittuvat tuolle ajalle. Kesällä ja alkusyksystä asiakkaita ei taas näy missään, kun ihmiset ovat onnellisia joella ja tunturissa.
Utsjoella työskentely on Suontaustan mukaan tukenut ammattiin liittyvien kokonaisuuksien ymmärtämistä. Pienen väestöpohjan vuoksi yksittäisten osa-alueiden syvällisempi osaamisen kehittäminen on puolestaan jäänyt vähemmälle. Tämä ei kuitenkaan Suontaustaa harmita.
– Arvomaailmani on täällä muuttunut luonto- ja yhteisökeskeisemmäksi – tittelit ja urakehitys ovat jääneet taka-alalle. Toisaalta olen saanut kehittää omaa työtäni ja työskentelytapojani hyvin vapaasti tämän yhteisön hyväksi, Suontausta pohtii.
Kätilönä Inarissa – Satu Ferreira
Kun Satu Ferreira kertoi ystävilleen ja sukulaisilleen muuttavansa neljän lapsensa kanssa Lappiin, he olivat helpottuneita.
– Olen aiemmin asunut ulkomailla, joten he olivat vain onnellisia, etten tällä kertaa lähtenyt Kangasalalta kauemmas, Ferreira sanoo naurahtaen.
Lapissa puoleensa veti ensin vakituinen työpaikka.
– Etelässä en saanut kätilön toimea, vaikka hain useampaan eri paikkaan. Kun näin, että Ivalossa on paikka avoinna, piti oikein kartalta katsoa, että missä se Ivalo on.
Inarin kaunis luonto tarjoaisi monipuoliset mahdollisuudet harrastaa monia lajeja ympäri vuoden ja pienehkö asukasmäärä takaisi, että kaikki tuntevat toisensa jotain kautta. Näin Ferreira ajatteli ja mielikuvat osoittautuivat oikeiksi.
– Mikään paikka ei voi olla täydellinen, mutta tämä on lähimpänä sitä, millaisen terveitä elämänarvoja tukevan kasvuympäristön halusin lapsilleni tarjota. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että odotukseni ovat ylittyneet. Inarin monikulttuurisuus oli positiivinen yllätys. Asunnon suhteenkin meillä kävi tuuri, kun työpaikan läheltä vapautui iso kerrostaloasunto. Nyt olemme löytäneet oman kodin Tolosesta luonnon keskeltä.
Kätilön työnkuva on ollut monipuolinen.
– Teen pääasiassa sairaanhoitajan työtä vuodeosastolla. Olen saanut perehdytystä myös päivystykseen ja äitiysneuvolaan, jossa alan lomittamaan kollegaani hänen lomapäivinään.
Ivalon vuodeosastolla työskentelee tällä hetkellä viisi kätilöä ja pyrkimys on, että jokaisessa työvuorossa olisi heistä yksi.
– Kätilölle soittavat raskaana olevat ja gynekologiset potilaat. Jos lapsivesi on mennyt, kätilö lähtee aina saattamaan raskaana olevaa lähes 300 kilometrin päähän Rovaniemelle sairaalaan. Otamme sikiön sydänäänikäyrää herkästi, jos odottajalla on huoli sikiön voinnista tai jos synnytys on käynnistymässä. Konsultoimme herkästi omia kollegoitamme, myös Rovaniemen kätilöitä ja gynekologeja.
Työyhteisö on Ferreiran mukaan tiivis ja kannustava.
– Asioita on helppo ottaa puheeksi, neuvoa saa aina kysyä ja hätätilanteissa jokainen tietää roolinsa, eikä kaveria koskaan jätetä pulaan. Työpaikan WhatsApp-ryhmässä jaetaan myös vapaa-ajalla kuvia revontulista ja jutellaan metsästys- ja kalastusreissuista, jaetaan vaellusvinkkejä ja vertaillaan latutietoja.
Työyhteisössä tunnistetaan hyvin omaan hyvinvointiin panostamisen merkitys. Työ antaa paljon, mutta myös ottaa.
– Tässä pitää oppia hyväksymään oma keskeneräisyys ja se, että myös konkareille tulee edelleen uusia tilanteita vastaan. Kysyä saa ja pitää herkästi. On tärkeää myöntää, jos ei jotain osaa. Jokaisen erityisosaamiselle ja vahvuuksille on tarve. Koen, että täältä saa jokainen työntekijä ja opiskelija todella hyvän pohjan ammatilleen ja mahdollisuuden laajentaa osaamista haluamassaan määrin.
Ivalossa kätilöt ovat saaneet käydä säännöllisin väliajoin perehtymässä synnytyssalissa, jotta synnytyksen hoidon taidot pysyvät yllä.
– Itse osallistun seuraavaksi koulutukseen, jonka tarkoitus on tukea seksuaalirikosten uhrien monipuolisempaa auttamista myös Ivalon terveyskeskuksessa.