Karigasniemellä vuoden asunut opettaja Pigga Filenius

Vuosi Karigasniemellä kahdeksassa kuvassa

Pigga Filenius lähti vuodeksi opettajaksi Utsjoen kunnassa sijaitsevalle Karigasniemelle. Se oli samalla paluu omille juurille.

Vuosi sitten Pigga Fileniuksen serkku jakoi ilmoituksen, että Utsjoen kuntaan tarvitaan opettajia. Pohjoisimmassa Lapissa oli tullut vietettyä lapsuuden kesät ja viime aikoina lomalta paluu takaisin Uudellemaalle tuntui aina vaikeammalta. Tenojoen varresta löytyivät niin suvun kämppä kuin oma mummolakin.

Yksi rohkaiseva seikka irtiottoon oli selätetty rintasyöpä.

— Kun selvisi taudista niin vähällä, tuli sellainen olo, että pitää tehdä jotain hyödyllistä elämässä.

Elokuussa 2019 Fileniuksen ja hänen miehensä uusioperhe jakautui vuodeksi kahtia, kun Filenius muutti kahden lapsensa kanssa Karigasniemelle, ja mies jäi Etelä-Suomeen kahden vanhemman lapsen kanssa.

Nyt takana on lukuvuosi kielten opettajana Karigasniemen koululla, ja pyysimme Fileniusta tiivistämään menneen vuoden kahdeksaan kuvaan.

Vuodenajat ohjaavat elämää

Karigasjoki jäätymässä

”Karigasjoki on päivittäisen koiranulkoilutusreitin varrella. Tämä kuva on otettu lokakuun loppupuolella joen jäätyessä, mitä oli hieno seurata. Etelässä ei hahmoteta kuinka tärkeitä välivuodenajat, kuten syystalvi eli jäätymisen aika, täällä ovat. Vuodenaikojen muutos näkyy paikoissa, joita tuijottaa päivittäin.

Vuodenajat ja poronhoitovuosi määrittävät täällä tekemistä. Sulan aikaan kalastetaan pakkaseen perheelle ruokaa, kunnes lumet tulevat. Täällä pystyykin opettamaan lapsille luontoyhteyttä, mikä voi nopeasti hävitä kaupungissa, kun siellä on muita asioita. Ne eivät ole sen huonompia, sillä molempia tarvitaan.”

Kotitien maisemat

Karigasniemen Ailigastunturi

”Karigasniemen Ailigastunturi näkyy meidän kotitieltä. Tätä maisemaa katsoin koko lukuvuoden, kun lähdin kotoa yhtään mihinkään. Tunturia katsoessa tulee sellainen olo, että asiat menevät mittakaavaan ja pienet päässä pyörivät murheet saavat oikean suhteen.

Paikalliset kyllä arvostavat missä he asuvat, mutta eivät huokaile samalla tavalla Ailigastunturia katsoessaan kuten itse, vaikka vuodessa onkin huomannut hieman turtuvansa maisemiin.

Autoillessa pitää tietää olosuhteet ja varautua. Meilläkin on vanha kunnon vuoden 2004 Hondan maasturi, jonka bensakone käynnistyi, vaikka oli 37 astetta pakkasta ja renkaat kulmikkaat lähtiessä. Mietimme jo etukäteen, että perheen kahdesta autosta tämä vanhempi lähtee pohjoiseen.”

Koulun kalastuspäivä – perussettiä

Karigasniemen koulun kalastuspäivä

“Tämän on meidän koulun ruokalan seinältä. Sydämessä läikähti ja olin että what, kun ensimmäisessä opettajakokouksessa ruvettiin pohtimaan kalastuspäivää, joka järjestetään joka syksy ja mihin koko koulu menee. Sellaista perussettiä täällä. Kuvassa on oppilaan saama lohi, 16-kiloinen kojamo, jolle meidän eskarilainen antaa mittakaavan. Toki juuri se on päässyt seinälle, ettei ihan aina tuollaisia saada.

Vaikka meidän lapset ovat kalastaneet kesäisin niin täällä kasvaneihin verrattuna hekin ovat ihan aloittelijoita. Kalastuspäivänä eräs seiskaluokkalainen heitti perhon jokeen ja antoi meidän tokaluokkalaisen nostaa sieltä harreja monella heitolla kolmella koukulla. Tuollainen jää varmasti mieleen.”

Postikorttijoulu

Joulu Karigasniemellä

”Tämä on minun kälyni ottama kuva viime joululta meidän talosta, kun meitä oli täällä yhteensä 15 henkeä. Kuinka onnellinen olikaan, kun samaan aikaan etelässä ei ollut yhtään lunta. Tähän kiteytyy kuinka satumaista oli olla täällä. Se mistä turistit maksavat tuhansia euroja, on toisille täällä elämää. Taustalla näkyvät Karasjoen valot Norjasta luovat kajon tuonne taustalle.

Vaikka talo on vanha, ja oli hyvä hotline talon omistavaan enooni, niin asiat toimivat. Neljä tai viisi kertaa paloi sulake, ja sähkökaappi on tuolla metsän puolella sähkötolpassa. Ensin sai lapioida tien sulaketolpalle ja siellä 30 asteen pakkasessa otsalampun kanssa vaihtoi sulaketta näpit jäässä. Lähinnä nauratti asian elokuvallisuus, kun tiputin sulakkeen hankeen ja niin edelleen. Meillä oli sisällä aika viileää, kun pidimme patterit aika haalealla sähkölämmitteisessä talossa ja lämmitimme takkaa. Jos ei olisi pohtinut sähkölämmityksen hintaa jo Etelä-Suomessa asuessa, niin olisi saanut hyvän opetuksen huonelämpötilan vaikutuksesta sähkölaskuun.

Ajattelin ennakkoon, että lumitöistä saa hyvin arkiliikuntaa. Ihan romanttinen ajatus, mutta se romantiikka häviää kahdeksan kuukauden aikana. Meillä ei ollut mönkijää ja tutut sitten katsoivat vähän pitkään, että eihän kukaan tee kolalla tällaisia määriä. Oppilaatkin kävivät muutaman kerran huvikseen tekemässä lumityöt.”

Koulukuvaan saamenpuvut päällä

Karigasniemen koulun oppilaita koulukuvauspäivänä gákteissaan

”Koulukuvauspäivä ja minun ysiluokka. Gáktit ovat päällä juhlapäivänä, ja koulukuvauspäivänä kaikki laittoivat. Edellisenä kesänä rippijuhliin tehdyt puvut olivat monilla oikeankokoiset. Karigasniemen koulu on kaksikielinen ja joissain ikäryhmissä on myös suomenkieliset luokat.

Minulle puhuttaessa ymmärrän sen verran, että tiedän mistä puhutaan ja voin osallistua keskusteluun, vastaan tarvittaessa sitten suomeksi. Vuodessa oma kielitaito on kehittynyt vuodessa hurjasti ihan huomaamatta, ja lapsilla sen kehityksen huomaaminen on mahtavaa.

Kummipoikani ei vielä vuosi sitten osannut suomea, kun heidän kotikielensä on saame. Se, että vaaditaan palveluita omalla äidinkielellä, voi olla monelle oikeasti elinehto. Täällä kun on opettanut saamenkielisille suomea, niin saamenkielisillä nuorilla on täällä vahva suomen kieli, ja puheessa ei ole esimerkiksi kaksikielisen aksenttia. Mistä kaksikielisyyden voi huomata, on suppeampi suomen kielen sanavarasto.

Vuosi täällä on vahvistanut myös omaa identiteettiä saamelaisena, mitä on vaikea etelässä ylläpitää ja mitä on halunnut tarjota myös omille lapsille. Kyse on paljon muustakin kuin vain sukulaisista. Kun elää ja on täällä, niin ne etelässä päälle liimatuilta tuntuvat tavat kuten poroerotukset, kuivaliha ja kalastus ovat täällä tärkeä osa kulttuuria. Nyt lapset ovat päässeet osaksi tätä kulttuuria.

On mahtavaa, että vuodessa omat lapset ehtivät näkemään kaikenlaista laajalla spektrillä. Tämän jälkeen ymmärtää tätä ja kaupunkielämää.”

Lunta riitti

Luminen talvi Tenolla

” Kävimme huhtikuussa isoisäni sukuun 1960-luvulla sukuun ostama kämppä Tenolla. Muutimme tänne kesäksi kesäkuun alkupuolella. Emme kaivaneet polkua loppuun asti vaan menimme lopulta perille lumikengillä. Lumen määrää ei hahmota samalla tavalla, kun lumitöitä tekee koko ajan.

Keväällä aurinko häikäisee niin paljon, että aurinkolaseilla ei tee oikein mitään vaan tarvitsee kelkka- tai laskulasit. Kaverini kävi hiihtämässä vielä kesäkuun ensimmäinen päivä, mutta sen jälkeen muutama lämmin päivä sulatti paljon lumia.”

Vaellusta perheen kanssa

Vaellus perheen kanssa Paistunturin erämaassa

”Olemme vaeltaneet perheen kanssa siitä asti, kun lapset ovat vielä olleet vaipoissa. Tämä kuva on otettu viime kesäkuussa Paistunturin erämaassa meidän jokakesäiseltä vaellusretkeltä. Etelän ihminen haluaa vaelluskokemuksen, kun täällä halutaan siirtyä kalaan paikasta a paikkaan b. Paikalliset kulkevat mönkijöillä ja meitä pidetään vähän erikoisina, kun kävelemme paikasta toiseen.

Lasten kanssa matka etenee vähän hitaammin, mutta se on siisti kokemus lapsille, kun ei mennä koko aikaa polkuja tai pitkospuita pitkin. Uskon, että lapsille se on aika luonnollista. Polkujen ulkopuolelle voi siirtyä pikkuhiljaa todella pienin askelin.

Taustalla näkyvät Norjan Gáissa-tunturit. Nyt korona-aikana Utsjoen kunta ja paikalliset elinkeinot ovat kärsineet hirveästi, kun raja oli kiinni. Norjan puolella on samaa Saamenmaata, ja täällä monen on vaikea ymmärtää miksi raja oli suljettu näin pitkään. Totta kai se on Euroopan unionin raja, mutta siellä on myös työpaikat ja harrastukset. Onneksi tähän tuli nyt muutos.”

Lähiretkeilyä töiden jälkeen

Vapaalaskua Utsjoella

”Tämä kuva on vappupäivältä Nuhppirtunturilla. Sellainen työpäivän jälkeen tehtävä reissu. Mietimme silloin, että onpa mahtavaa kun voi laskea vappuna, mutta vähänpä tiedettiin. Laskimme talven viimeiset vapaalaskut toukokuun lopussa miehen kanssa Ailigakselta yöttömän yön auringon alla.”

“Lapsetkin ovat laskureissuilla mukana, ja tulevat sitten alas rattikelkalla, liukureilla tai laskupatjoilla, ja oppivat kiivetessä vapaalaskuun. Koirakin on oppinut talven aikana, että pysyy takana.

Laskettavaa täältä kyllä löytyy, vaikka Ylläs ja Pallas ovat varmasti suosionsa ansainneet vapaalaskun ystävien keskuudessa. Täällä ei ole tunnettuja paikkoja, joten aikaa voi tuhrautua paikkoja etsiessä ja kokeillessa. Pitää myös selvittää etukäteen, ettei mene vahingossa esimerkiksi porojen laidunpaikkoihin, siihen melkein tarvitsee paikalliskontaktin.”